|
Ensimmäinen airis tuli
Uuteenkaupunkiin pääsiäisenä 1971, se oli englantilaisista vanhemmista
(Bengal Gold Nugget & Hortense Of Tanworth) syntynyt Eho Karu, josta
tuli Kans & Pohj MVA. Karun kanssa näyttelyissä käydessä tutustuimme
Göta ja Eino Riihitiehen, joilla oli englantilaisista vanhemmista (Jokyl
Full Back & Jokyl Nightingale) syntynyt Ferryhill Teea, johon ihastuimme
kovasti, ja jonka pentu tilattiin jo kesällä -72. |
 |
|
Parin vuoden odottelun jälkeen Teea sai pennut Bengal
Debonairin kanssa, ja Opri muutti 6 !!! viikon ikäisenä
Uuteenkaupunkiin! Oprikin pärjäsi näyttelyissä ihan kivasti, mutta
silloisten näyttelysääntöjen mukaan koira ei saanut ottaa kuin yhden
sertifikaatin Suomesta, ellei sillä ollut hyväksyttyä tulosta
palveluskoirakokeista, ja hänellä oli tuon Suomen sertin lisäksi
Norjasta sertti ja CACIB. Suunnitelmissa oli ilman muuta tehdä Oprilla
ja Karulla yhteiset pennut, mutta kun Hjördis ja Erkki Tenlenius toivat
Eho-Kenneliin englannista Jokyl Rockaroundin, niin päätökseksi tuli
käyttää sitä ensin, olihan Karu kotona ja aina käytettävissä.
Aloittelevalla oli oikeastaan "hullun tuuri", sillä tällä
jalostusyhdistelmällä koirien taustalle saatiin rodun kotimaan Englannin
halutuimmat ja tunnetuimmat jalostuskoirat: CH Siccawei Galliardin ja
sen isän CH Bengal Flamboyantin, johon pentue oli linjasiitetty.
Sanotaan, että CH Siccawei Galliard on jättänyt nykyairikseen vahvimmin
oman leimansa. On ollut onni tavata nämä upeat airisurokset Cruftin
näyttelyssä -70 luvun lopulla vanhoilla Olympiahalleilla Lontoossa ja
vanha Boy (Flamboyant) kotikennelissään Mollie ja Jack Harmsworthin
luona.
Hiuhaun ensimmäisestä pentueesta jäi Pimu kotiin ja Piika
oli Ranpiin Kennelin kantanarttu. |
 |
|
Karun kuoltua syksyllä 1980 talo tuntui tyhjältä ilman
"herrakoiraa", ja edessä oli uuden uroksen etsiminen. Koirien
sukutauluja hartaasti tutkiessa yksi asia oli selvä, sen piti olla samaa
sukua mitä Karu oli, sillä se oli niin sosiaalinen ja "helppo" uros, ei
mikään riidan haastaja, vaan uros, joka omasi olemuksen, mikä herätti
kunnioitusta muissa koirissa. Toki me olimme myös todella osallistuvia
Karun ja Oprin kanssa, aina mukana menossa paikallisen nuoren ja
aktiivisen kennelkerhon toiminnassa, sekä saksanpaimenkoirien leirillä
ja turkulaisten käyttökoirien leirillä! |
 |
|
Talven mentyä tultiin siihen tulokseen, että seuraava
koira tulisi Englannista! Keväällä matkustimme Kaarnalahden Maijan
kanssa Bathamptoniin Bengal-kenneliin ja tutustuimme mm nuoreen Babu of
Bengaliin, mutta kun piti myös vertailla, niin kävimme Karudon
kennelissä Millareiden vieraana heidän pentujaan katsastmassa, ja Dot
Hanks toi Lontooseen näytille Perrancourt Playfullin (sen hetken
ehdoton huippunarttu) kaksi pentua ja miettiminen oli tosi vaikeaa,
lentokoneessa kotimatkalla päätökseksi tuli, että se on Babu joka tulee
Hiuhaulle, olihan se sitä sukulinjaa, mitä oli päätetty jatkaa!
Kuukautta myöhemmin Babu tuli suomeen erään englantilaisen
ulkomuototuomarin mukana. Babusta tuli S & N & KANS MVA . Eikä tuottanut
Babu pettymystä, se oli myös "herrasmieskoira", mutta sillä oli kyllä
näyttelyissä muutama uros, joita se ei voinut sietää. Samaan aikaan
kisasi Mynair Nevergivin (Ned) ja Tintara Bullrush (Pertsa) ja Nedin se
hyväksyi mutta Pertsa oli punainen vaate sille! Ja sen omat pojat:
Rontti Rolle, Superi ja Aku, voi sitä uhoa, mitä aina ensin pidettiin,
ennen kuin saatiin Babun jalostusryhmä esittelykelpoiseen
järjestykseen! Ja me kisasimme aika usein, voitimme jopa 3 kertaa
näyttelyn parhaan jalostusryhmän palkinnon! Tuossa jalostusryhmäkuvassa
on vasemmalta: Soft Air Evita, Hiuhaun Sipsuttaja,Ruskanheimon Dorka
Duunari, Hiuhaun Supermies, Bright Eyes Great Gambler ja ikään kuin
ryhmästä hieman ulkona Pabu. Kennelin historia jatkuu
tästä. |
 |
