|
| |
Kokousten "Mestari"
Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä 1.2.2003 käsiteltiin erilaisia
kokousosanottajatyyppejä.
Kohdassa Mestari Ilkka Kanerva sai hyvin myönteisiä arvioita.
Alla tämä kohta artikkelista.
MESTARI: Ilkka Kanervalla on kokousten Suomen ennätys
tai ainakin hän parantaa tulostaan joka päivä. Takana on jo reilut 30 vuotta.
"Mä olen addikti. Mä olen selvästi riippuvainen kokouksista". hän
myöntää.
Hän myöntää myös. että täytyy olla erikoinen luonne. jos käy
vielä enemmän kokouksissa kuin hän: "Mun tyypillinen työmuoto on
kokous. Se ei ole mikään ihmeellinen päivä. jos on kymmenen kokousta.
Kokousten väliä saat taa olla 15 minuuttia."
Hän elää aamusta iltaan kokousleivillä ja eläytyy
kaikenkokoisiin kysymyksiin: hän yrittää hallita koko skaalan Natojäsenyydestä
huippu urheiluun. Suomen Pankista Vuorelan koulun vammaisten asemaan asti.
Valmistautumatta on turha edes osallistua: kokonaiskuva on pakko muodostaa etukäteen.
jotta ei juutu epäolennaisuuksiin.
Kanerva pitää falskeina poliitikkoja. jotka vetoavat kokouksissa
kentän terveisiin: "Kenttä sanoo aina sekä kyllä että ei. Kyllä
ihmisellä täytyy olla oma mielipide." Hän muistuttaa ikiaikaisesta
perinteestä, jossa äijät kokoontuivat käräjäkiville pohtimaan, mitä tehdään.
Edelleenkin kokous on hänestä sivistynein tapa saada asioita eteenpäin ja
ratkaista ongelmia.
"Missä muualla noteerataan vähemmistöjä. Joskus voi olla parasta,
ettei päästä mihinkään lopputulokseen. Se pakottaa huomaamaan, että meidän
täytyy ottaa nuo muut huomioon - ettei kannata jyrätä päätöstä 51
prosentilla läpi. Nujertamalla toisen voi saada erävoiton, mutta se on huono
taktiikka. Sillä ei saa mitään aikaan. Kun jaksaa kuunnella, mikä on toisen
pointti, ymmärtää asioita, jotka ensin tuntui tyhmiltä."
Junttaus oli pahimmillaan 70luvun alussa, kun nuori Kanerva tuli
Teiniliittoon. Vasta liittokokouksen kolmantena päivänä päästiin
sopimukseen siitä, montako äänioikeutettua taistolaista ja porvaria oli
paikalla.
"Se oli mun kokoushistorian älyttömimpiä vaiheita. Myös ne oli
kiihkeitä kokouksia, kun tehtiin korkeakoulujen hallinnon uudistamista. Se oli
aika lähellä kansalaissodan paatosta", Kanerva muistelee.
Kokouksen irvikuvia olivat hänestä niin ikään nuorisotapaamiset
"kaalimaissa", kun jokainen halusi julistautua maailmanrauhan
kannattajaksi. Pyydettyjä puheenvuoroja olisi riittänyt kahdeksi viikoksi,
mutta rauhansanoman sisälukua rajoitettiin. Nyky-Kanervaa jo huvittaa, että
sydänverellä kirjoitetut ulkopoliittiset signaalit piti jättää
pahvilaatikkoon, josta niitä ei kukaan koskaan katsonut.
Euroopan kokousareenoilla suomalaiset tunnetaan yhä vähän tosikkoina:
"Me ei olla suupaltteja, tunnelman luojia eikä ratkiriemukkaita
jutunkertojia. Me yritetään vedota pelkästään älyllä ja asialla."
Kanervasta sosiaaliset kokoustaidot ovat hirveän tärkeitä, jos muut pitää
saada taivutetuksi omalle kannalle.
"On erittäin kiinnostavaa nähdä, kuka on se kingi, joka vie
kokousta. Jos puheenjohtaja on tekninen tomppeli, hän vain antaa puheenvuoroja
eikä pysty johdattelemaan joukkoa. Mitä isompi kokous, sitä mahdottomampaa on
mennä syvälle asiaan. Se joka osaa naurattaa porukkaa ja osoittaa vastustajan
naurunalaiseksi, korjaa potin." |
Ilkka Kanerva Vakka-Suomessa