Johdanto

Queen on yksi rockmusiikin historian merkittävimmistä  yhtyeistä, joka myi uransa varrella yhteensä yli 130 miljoonaa albumia, kaikki rockmusiikin klassikkoja. Lisäksi lukemattomia jättimäisiä kiertueita ja taidokkaita musiikkivideoita. Kuinka Freddie Mercury, Brian May, Roger Taylor ja John Deacon oikein tekivät tämän? Siihen ei ole yksiselitteistä vastausta, mutta näiden neljän opiskelijapojan musiikillinen nerous on kiistatonta. Tämä bändi aloitti naistenvaatteisiin pukeutuneena kokeilevana rockyhtyeenä ja he lopettivat n. 20 vuotta myöhemmin, ns. luonnollisen poistuman kautta Freddie Mercuryn kuoltua AIDSìin, kirjoitettuaan sitä ennen nimensä rockmusiikin historiaan.  

Smile

Smilen logo

Smile Albert Hallin edessä

Ennen Queenia kitaristi Brian May(s.1946) ja rumpali Roger Taylor(s.1951) kuuluivat basisti-laulaja Tim Staffellin kanssa Smile-nimiseen yhtyeeseen. May ja Staffell olivat kuuluneet 1984-nimiseen bändiin. 1984:n hajottua he alkoivat etsimään Ginger Baker(Cream)/Mitch Mitchell(the Jimi Hendrix Experience)-tyyppistä rumpalia ja löysivät Roger Meaddows-Taylorin(sukunimen alkuosa tippui Queenin nimikkoalbumin(1973) jälkeen). Yhtye sai levytyssopimuksen Mercury Recordsin kanssa, joka julkaisikin Smile-sinkun ”Earth”/”Step On Me” -mutta vain USA:ssa.Siellä yhtyeestä tiedettiin vielä vähemmän kuin Briteissä ja sinkku ei myynyt yhtään. Smilen tuotantoa on saatavalla Japanissa julkaistulla  Ghost Of Smile ja Gettin’ Smile-albumeilla. Uudet re-masteroidut painokset ovat saatavilla ainakin internetistä tilaamalla osoittesta http://www.cdnow.com/. Näitä yleisempi on bootleg-levy Queen In Nuce joka sisältää lähes kaikki Smilen tekemät kappaleet, Freddie Mercuryn Larry Lurex- taiteilijanimellä tekemä single ja eräs harvinainen Queenin n. vuonna -70 tekemä kappale, Mad The Swine. Levyä saa tavallisistakin levykaupoista. Smile pääsi esiintymään jopa Lontoon legendaariselle Marquee-clubille.

Queenin perustaminen

Ensimmäinen  Queenista koskaan otettu kuva.

Vuonna 1970 Staffell erosi Smilesta liittyäkseen Hunpy Bong-yhtyeeseen. Hän ei halunnut jättää kavereitaan pulaan ja tarjosi tilalleen Smilen seurassa roikkunutta Staffellin kaveria, Frederick (Farooch) Bulsaraa(1946-1991). He eivät tienneet tämän osaavan laulaa ollenkaan, mutta myönyivät siihen.Kun Bulsaran loistavat kyvyt laulajana huomattiin, hän pääsi virallisesti jäseneksi. Sen jälkeen alettiin miettiä uutta nimeä, sillä eihän Smile sopinut bändin nimeksi, jonka tarkoituksena oli vaatimattomasti valloittaa maailma. Lopulta päädyttiin Queeniin, koska se on lyhyt, iskevä, koko maailman ymmärrettävissä ja monella eri tavalla käsitettävissä. Myös imagoa, kuten vaatteita ja ulkoasua yleensä, muutettiin enemmän säväyttäväksi. Freddie on kommentoinut vaateita seuraavasti: ”Teen mielelläni pilaa itsestäni. En ota itseäni kovin vakavasti. En kai minä käyttäisi tällaisia vaaatteita, jos olisin tosissani. Yksi asia, joka pitää minut liikkessä, on se, että nauran mielelläni itselleni”.

Queenin musiikkityyli muotoitui eräänlaiseksi glam-rockiksi, jossa on sekaisin mm. oopperaa, rockia ja heavyä. Näiden muutosten  lisäksi Frederick Bulsara otti taiteilijanimeksensä Freddie Mercury, sukunimi muinaisen jumalan mukaan. Ensimmäisestä keikasta lähtien Mercury käytti nyt jo legendaksi muodostunutta valtikkatyyppistä mikrofoniaan. Edessä oli enää basistin löytäminen. Vuoden 1970 aikana tapahtuivat Queenin historian ainoat miehistövaihdokset oikeaa basistia etsitäessä. Ensimmäinen basisti oli nimeltään Mike Grose. Hän sai potkut pian, kuten kävi myös Barry Mitchellille. Mutta kolmas basisti John Deacon(s.1951) tuli jäädäkseen. Sitten alkoi harjoittelu, joka kesti kokonaista 1,5 vuotta.Queen-soundi alkoi muotoutua.

Nousu huipulle

Queen vm. 74

Harjoittelun jälkeen alkoi ahkera keikkailu ja Queen tulikin tunnetuksi hyvästä lavashowstaan ja Freddie Mercury onkin jäänyt rock-musiikin historiaan yhtenä suurimmista showmiehistä .Myös Mayn puisesta takasta tehty kitara ja omalaatuinen kitarasoundi herätti huomiota. Queen pääsi  levy-yhtiö EMI:n suojiin.

Vuonna 1973 Queen sai esikoisalbuminsa valmiiksi ja se sai yllättävästi nimeksensä Queen.Levyn kappaleita mainitsemisen arvoisia ovat ”Keep Yourself Alive”, Smilen aikana Mayn ja Staffellin tekemä ”Doin’ Allright”, ”Great King Rat”, ”Liar” ja ”My Fairy King”  Tältä levyltä irroitettiin single ”Keep Yourself Alive”/”Son And Daughter”.Sekä singleä että albumia myytiin melko huonosti. Queenin lavesiintymiset kuitenkin niittivät mainetta ja bändi kiinnitettiinkin Mott The Hooplen lämppäriksi. Vuonna 1974 Queen julkaisi ensiksi Queen II:n.Tämä albumi on Queen-fanien keskuudessa suuresti kunnioitettu albumi, jolta alkaa jo löytymään A Night At The Opera:lta löytyvää teemalbumimaisuutta. Levyn parhaimpia kappaleita ovat ”Father To Son”, ”White Queen(As It Began)”, ”Ogre Batlle”, ”The Fairy Feller’s Master Stroke”, Nevermore ja ”March Of The Black Queen”. Queen II:lta julkaistiin single ”Seven Seas Of Rhye”/”See What A Fool I’ve Been”, joka nousi brittilistan sijalle 10.  

Queenin ainoan Suomen keikan mainos Helsingin Sanomista.

Queen Helsingissä vuonna 74.

 Samana vuonna yhtye julkaisi albumin Sheer Heart Attack ja sinkun ”Killer Queen”/Flick Of The Wrist”(tämä oli tupla A-puolinen eli singlen kumpaakin puolta markkinoitiin A-puolina), joilla tapahtui varsinainen läpimurto. Albumin muita kuuntelemisen arvoisia kappaleita ovat mm. Mayn kitararevitys ”Brighton Rock”, ”Now I’m Here”, Deaconin ensimmäinen Queen-levyllä julkaistu lyhyt kappale ”Misfire” ja Mercuryn hieno balladi ”In The Lap Of The Gods..Revisited”(nimi on tässä muodossa siksi, että levyltä löytyy myös toinen ”In The Lap Of The Gods”, tosin tuntemattomampi kuin ” In The Lap Of The Gods …Revisited”) Vaikka Queen nyt olikin listojen kuningas, tai kuningatar, ei rahaa jäänyt paljoakaan bändin taskuun. Tämän syynä oli huono managerisopimus. Niinpä he antoivat mangerille potkut ja ottivat uuden, nimeltään John Reid, joka oli myös Elton Johnin mangeri. Näiden levyjen jälkeen tehdyllä Euroopan kiertueella Queen kävi ainoan kerran urallaan Suomessa. Keikka oli Helsingin Kulttuuritalossa. Vuonna 1975 Queen aloitti massiivisen Amerikan kiertueen, johon jouduttiin yleisön pyynnöstä lisäämään muutama ylimääräinen esiintyminen.Vuoden 1975 lopussa Queen julkaisi uransa tunnetuimman, monien mielestä parhaimman albumin, A Night At The Operan.

A Night At The Opera

Albumi on nimetty Marx-veljesten elokuvan mukaan. Se sisälsi Queenin tunnetuimman kappaleen, ”Bohemian Rhapsodsy”:n jota käytettiin Mike Myersin Wayne’s World-elokuvan legendaarisessa autokohtauksessa. Tämä elokuva ei ainakaan haitannut Queenin nousua koko maailman huipulle, jossa se pysyikin kohtalaisen kauan. Tällä levyllä Queen käytti edellisiä albumeja vieläkin enemmän täysin toisistaan poikkeavia tyylejä: Mercuryn kynästä lähtivät: bändin entiselle managerille omistettu kovasanainen ”Death On Two Legs” (kappaleen virallinen nimihän on ”Death On Two Legs(Delicated To…)” )music hall-tyyppiset ”Seaside Rendezvouz” ja ”Lazin’ On The Sunday Afternoon”, Mayn harppuintron sisältävä balladi ja yhteislaulusuosikiksi Queenin keikoilla päässyt ”Love Of My Life” ja kavalkaadin kuuluisimmaksi noussut ”Bohemian Rhapsody”, joka on kuusiminuuttinen sekoitus rockballadia, oopperaparodiaa, hardrockia ja taas paluu balladin muunnelmaan. Tämä kuvio on peräisin klassisesta musiikista. May teki albumille jopa ”Bohemian Rhapsodyn” keston voittaneen kahdeksanminuuttisen ”The Prophet’s Song”in, jazzvaikutteita sisältäneen Good Companyn, folkbiisin ’39 ja yksinkertaisen hardrock-kappaleen Sweet Lady. Taylor teki levylle autoaiheisen  ”I’m In Love With My Car”:in ja Deacon mukavan popkappaleen ”You’re My Best Friend”in, josta tuli toinen albumin singlelohkaisu. ”Bohemian Rhapsody”:n, joka siis oli albumin ensimmäinen sinkkulohkaisu, menestystä epäiltiin ainakin levy-yhtiön taholta paljon. Kuitenkin tämä myöhemmin klassikoksi noussut kappale on Britannian myydyimpiä singlejä ja ainoa, joka on ollut singlelistan kärjessä kahteen otteeseen, vuonna 1975 ja vuoden 1992 Mercuryn kuoltua julkistetussa muistosinglellä.

Tämä klassikkoalbumi oli tehnyt bändille niin paljon nimeä, että kun Queen piti ilmaiskonsertin Hyde Parkissa samana vuonna, sinne kerääntyi kuuntelemaan 150 000 ihmistä. Queen teki 5000 punnan budjetilla Bohemian Rhapsody-biisistä myös rockhitorian ensimmäisen videon.  Vuoden 1975 Queen nähtävissä äskettäin TV:ssä näytetyssä Hammersmith Odeonin keikan taltioinnissa.

A Day At The Races ja  vuosikymmenen loppu

Vuonna 1976 Queen julkaisi A Night In The Operan  sisarlevyn, A Day At The Racesin. Tämän albumin kansi on jokseenkin samanlainen kuin edeltäjänsä, siinä on Queenin hieman uudistettu logo ja valkoinen tausta on muuttunut mustaksi. Nimikin on napattu toisesta Marx-veljesten elokuvasta. Tyylillisestikin liikutaan jonkin verran samoilla linjoilla. Levyltä ei noussut ”Bohemian Rhapsodyn” veroista hittiä vaikka hyviä kappaleita levyltä löytyikin. Ensimmäinen single levyltä oli  ”Somebody to Love” ja toinen  oli rockkappale ”Tie Your Mother Down”. Kummatkin pääsivät top10:een, mutteivät listaykköseksi. Levyn muita hyviä kappaleita olivat mm. The Millionaire Walz, Good-Old Fashioned Lover Boy, ja osittain japanininkieliset sanat sisältävä Teo Toriatte (Let Us Gling Together) Vaikkeivät singlet nousseet ykkösiksi, levy pääsi kuitenkin albumilistan kärkeen. Bändi teki taas massiivisia kiertueita. Vuonna 1977 ilmestyi  taas uusi albumi News Of The World. Levyn kannessa on kuvattu eräänlaisia  jättiläisrobotteja ja ihmisiä juoksemassa pakokauhun vallassa pakoon  ja ,tottakai, Queenin jäsenet ,jotka robotti on saanut kiinni. Kannen on tällä kertaa suunnitellut Roger Taylor. Levyltä julkaistiin ensimmäisenä single ”We Are The Champions”/”We Will Rock You” jotka kummatkin kuuluvat lähes jokaisessa urheiukilpailussa. Muita hyviä kappaleita levyllä ovat mm. Deaconin ”Spread Your Wings” , Queenin kolmosalbumin vähän myöhästynyt nimikkokappale ”Sheer Heart Attack” ja ”My Melacholy Blues”. Vuonna 1978 yhtye julkaisi albumin Jazz, joka  sisälsi hitit ”Bicycle Race”, ”Fat Bottomed  Girls” ja ”Don’t Stop Me Now”.

Queenin kiertueet  pituudet ja konserttien ihmismäärät olivat kasvaneet yhtyeen suosion kasvaessa valtaviksi. Mercuryn mielipide oli, että mitä suurempi paikka, sitä parempi meininki. Kiertueiden pituus kuitenkin alkoi käydä muiden jäsenten  ja etenkin Brian Mayn hermojen päälle. Hän lähti bändistä useampaankin otteeeseen, mutta palasi aina viimeistään parin päivän kuluttua.  Ihme kyllä, bändi pysyi kasassa nuo vuodet. Vuonna 1979 ei tullut uutta studioalbumia, vaan Japanin-kiertueen jälkeen julkaistu live-tuplalevy, joka sekin pärjäsi ihan mukavasti listoilla.

Uusi vuosikymmen ja muuntautuminen

Queen keikalla 80-luvun alussa.

80-luvulle päästäessä Queen muutti tyyliään: Pitkä tukat leikattiin lyhyemmiksi (lukuun ottamatta Brian Maytä, joka on pitänyt hyväksihavaitsemaansa hiustyyliään nykypäivään saakka), naistenvaatteet vaihdettiin ainakin hetkeksiaikaa 50-lukulaiseksi rockabilly-tyyliksi ja Freddie Mercury kasvatti kuuluisat  viiksensä. Queen julkaisi samana vuonna albumin The Game, josta tuli suuri suosikki myös ”ison veden tuolla puolen”, jota monet Queen-levyt eivät olleet. Levyltä tuli monta hittisinkkua, kuten ”Play The Game”, ”Save Me” ”Another Bites The Dust”  ja ”Crazy Little Thing Called Love”. Viimeksimainitusta Mercury kertoo, että ”vaikkei kappale ole rockabilly, niin siinä on silti se alkuaikojen Elviksen meininki”. Vaikka levy oli menestys, niin kaikki vanhat Queen-fanit eivät pitäneet levystä, koska siltä puuttui edellisten albumien kokeilevuus. Samana vuonna Queen teki soundtrackin elokuvaan Flash Gordon (esitetty suomessa nimellä ”Iskevä Salama”. Itse en ole henkilökohtaisesti nähnyt elokuvaa, mutta kuulemani mukaan filmi on jonkinnäköinen seikkailuelokuva). Tällöin Queen oli myynyt levyjään maailmanlaajuisesti 45 miljoonaa.

Vuonna 1981 julkaistiin kokoelma-albumi Greatest Hits, joka yhä maailman kaikkien aikojen kymmenen myydyimmän albumin joukossa. Samana vuonna Queen teki kiertueen Etelä-Amerikkaan ja Argentiinaan, sekä aloitti yhteistyön David Bowien kanssa, ja Bowien kanssa syntyikin listaykkönen ”Under Preasure”. Kappale julkaistiin albumilla Hot Space(1982), jolta muita mainitsemisen arvoisia kappaleita ovat mm.  ”Las Balabas De Amor(the Words of Love)”, ”Put Ot The Fire” ja 2 vuotta aikaisemmin murhatulle John Lennonille omistettu ”Life Is Real”. Levyn jäädessä edeltäjäänsä The Gamea(1980) laimeammalle suosiolle bändi päätti pitää vähän taukoa. Taylor oli ehtinyt julkaista ensimmäisen sooloalbuminsa Fun In Space (1981) ja hän vain lomaili ja hankkiutui putkaan Monacossa. Mercury alkoi työstää ensimmäistä ja ainoaa kokonaista yksinään julkaisemaansa soololevyään Mr. Bad Guy(1985).May julkaisi samana vuonna Eddie Van Halenin (kuuluisan rockbändin, Van Halenin soolokitaristi) kanssa minilp:n Starfleet Project(1983).  

The Works

Vuoden 84 tammikuussa ilmestyi Queenin uusi single, Taylorin kirjoittama ”Radio Ga Ga”, joka nousi listojen kärkitiloille. Samana vuonna ilmestyi eräänlainen comeback-albumi The Works(1984), jolta tuli monta hittisingleä, kuten Mercuryn kirjoittama mahtipontinen balladi ”It’s A Hard Life”, Mayn loistava rockkappale ”Hammer To Fall” ja Deaconin ”I Want To Break Free”. Singlenä julkaisemattomista kappaleista kannattaa mainita vielä Mayn ja Mercuryn yhdessä kirjoittama akustinen ”Is This The World We Greated?”. Samana vuonna bändi teki vielä joulusinglen ”Thank God It’s Christmas”.Albumin julkaisun jälkeen Queen teki taas massiivisen kiertueen. Vuonna 1985 Queenilta tuli ulos 14 lp:n jättiboksi Complete Works, joka sisälsi kaikki siihen mennessä julkaistut albumit ja erityislevyn Complete Vision, joka sisälsi albumeilla julkaisemattomia B-puolia ja uuden singlen ”One Vision”. Samana vuonna Queen otti osaa Bob Geldofin (Boomtown Rats) ideoimaan hyväntekeväisyyskonsertti Live Aidiin. Moni pitää Queenin puolituntista settiä bändin uran parhaimpana.  

Freddie Mercury Live Aidissa

A Kind  Of Magic

Vuonna 1986 Queen julkaisi erään menestyneimmistä albumeistaan, A Kind Of Magic:in. Tämä albumi sisälsi mm. hitit One Vision, A Kind Of Magic, Who Wants To Live Forever ja Friends Will Be Friends. Osa albumin kappaleista on elokuvassa Highlander. Seuraavaksi bändi lähti  The Magic Tour-kiertueelle, joka oli todellinen stadionkiertue: Lavan yms. tavaroiden kuljetus paikasta toiseen vaati 15 rekkaa ja laitteiden kokoamiseen kahdessa päivässä tarvittiin 60 roudaria. Kiertue kattoi Euroopan ja huipentui kahteen Lontoon Wembley-stadionilla pidettyyn konserttiin. Tämän jälkeen kiertuetta kuitenkin jatkettiin tekemällä historiaa ja olemalla ensimmäisen länsimaisen bändi Budabestissa(eli idässä) 22 vuoteen. Siksi puitteet olivatkin kuninkaalliset: Bändi saapui Tonavaa pitkin Neuvostoliiton presidentin entisellä ilmatyynyaluksella Budabestiin ja siellä bändi majoittautui kaupungin hienoimpaan hotelliin ja Freddie sai käyttöönsä vaatimattomasti presidentin sviitin.Sekä Wembleyn että Budabestin konserteista on videotallenteet.Kiertueen viimeinen ja Queenin  nelihenkisellä miehistöllä viimeinen konsertti oli Lontoon Knebworth Parkissa jonne bändiä tuli katsomaan 120 000 henkeä.  

Queen Wembleyllä

 Samana vuotena John Deacon teki ainoan soolosinglensä Piggels-elokuvaan the Immortals-bändin kanssa, jonka muut jäsenet olivat Robert Ahwai ja Lenny Zakatek. Bändin ainoan kappaleen nimi oli ”No Turning Back”. Samana vuonna Mercury  pääsi toteuttamaan yhden unelmistaan ja lauloi oopperalaulaja Montserrat Gaballe:n kanssa dueton Freddien ja Mike Moranin olympialaisia varten tekemän kappaleen ”Barcelona” Ibizalla. Yhteistyö jatkui vuonna 1988 julkaistulla albumilla Barcelona. Vuosi 1987 oli melko hiljaista Queenin suhteen ja Freddie julkaisi muutaman soolosinglen, kuten Platters-cover ”The Great Pretender”. Vuonna 1988 Queen alkoi valmistella uutta albumia The Miracle, joka ilmestyi seuraavana vuonna (1989). Albumilta kannatta mainita  kappaleet ”I Want It All”, nimikappale ”The Miracle”, ”The Invisible Man”,”Was It All Worth It” ja  ”Breakthru”. Albumi herätti huhuja Freddien terveydentilasta.Queenin muut jäsenet, Freddien ystävät ja Freddie itse vakuuttivat hänen olevan aids-testattu ja terve. Kappaleen ” Breakthru”  videolla Mercury näytti olevan entisenlaisessa, eli varsin hyvässä, kunnossa. Videossahan Queen soittaa liikkuvan Miracle Express-nimisen junan katottomassa vaunussa. Roger Taylorin mukaan idea videoon tuli siitä, että kappaleen rytmi kuulostaa aivan junalta. Queen ei tehnyt enää uutta kiertuetta albumin myötä.

  90-luku ja Innuendo

90-luvulle tultaessa Queen sai  80-luvun parhaan bändin palkinnon ja arvostelussa vaikuttivat lukuisat tekijät levymyynnin lisäksi. Freddielle itselleen oli hänen sairautensa epäilemättä jo selvinnyt ja hänen tärkeimpänä tukenaan oli hänen  ex-tyttöystävänsä Mary Austin. Yleisesti homoseksuaalina pidetyn Mercury vakuutti kuitenkin, ettei hän ole ikinä rakastanut ketään miestä yhtä paljon kuin Marya. Vuonna 1991ilmestyneen Innuendo-albumin levytys oli tuskallinen kokemus Freddielle, mutta hän jatkoi työskentelyä, koska sai levynteosta rohkeutta. Levy oli erällä tapaa paluuta vanhaan, hieman dramaattisempaan ja mahtipontisempaan 70-luvun Queeniin. Freddie oli aidsin aiheuttamasta kunnon äkillisestä huonontumisesta huolimatta musiikillisesti paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan ja äänikin oli hyvässä kunnossa. Levyltä löytyy paljon hyviä kappaleita, kuten hitit ”Innuendo”, ”I’m Going Slightly Mad”, ”Headlong”, ”These Are The Days Of Our Lives” ja bändin eräänlainen jäähyväiskappale ”The Show Must Go On”. Musiikin lisäksi Freddie käytti energiaansa mustavalkoisiin videoihin kappaleista ”I’m Going Slightly Mad” ja ”These Are The Days Of Our Lives”. Ensiksimainittu onkin taidokas video jota voi verrata jopa Michael Jacksonin ”Thriller”-videoon. Videossa Freddie käytti perukkia ja mustavalkoista meikkiä, mikä sopiikin hyvin videon kaaoottiseen tunnelmaan. Jälkimmäinen on, kuten kappalekin, selvästi vähäeleisempi video. Tässä Freddie on ,ilman mitään suurempia meikkejä, kameran edessä viimeistä kertaa elämässään. Bändin muiden jäsenten mukaan Freddie ei tuskiltaan kunnolla pystynyt seisomaan, mutta ammattilaisena hoiti homman loppuun saakka. Freddien viimeinen esiintyminen kameran edessä päättyy siihen, että Freddie lopettaa laulamisen, katsoo maahan ja kuiskaa vielä kappaleen viimeisen säkeen ”I still love you”, joka on tarkoitettu jäähyväisiksi faneille. Viimeisinä elinkuukausinaan Freddie asui Sveitsin Montreux:issa. Samassa kaupungissa Queenilla oli  Mountain Studios- niminen studio. Muu bändi muutti sinne vähäksi aikaa ja Freddie tuli tekemään lauluosuuksia silloin kuin pystyi. Näistä viimeisistä nauhoituksista tehtiin myöhemmin albumi Made In Heaven(1995). Vuoden 1991 23. päivä marraskuuta Freddie antoi viimein lausunnon, jossa hän kertoi sairastavansa Hi-viruksen aiheuttamaa immuunikatoa eli AIDSia. Hän kertoi salanneensa asian suojellakseen läheisiään. Seuraavana päivänä jokainen lehti huudatti  etusivullaan tapausta, mutta pian uutinen ei enää ollut ajankohtainen. Tasan kuukausi ennen jouluaattoa, 24 marraskuuta  n. klo 19  Farooch (Frederick) Bulsara alias Freddie Mercury kuoli AIDSin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen. Freddie Mercuryn elämä oli ollut sekä lavalla että pelkkää show’ta. Hänen homoseksuaalisuutensa oli ollut riippakivi hänen koko elämänsä ajan, etenkin kun vanhemmat olivat syvästi uskonnollisia ja järkyttyivät asiasta siksi entistä enemmän. Freddie ja vanhemmat pääsivät asiasta sovintoon hänen isänsä sairastuttua vakavasti. Hänellä oli monia suhteita sekä naisii että miehiin, mutta hän ei koskaan saavuttanut mammonasta ja kunnioituksesta huolimatta todellista onnea.

Kuva "These Are The Days"-videosta

”Halusin elämältä vain onnea, mutta sitä minulle ei koskaan suotu.” (Freddie Mercury)

  Fanien, bändikavereiden, ystävien ja sukulaisten surressa tiedotusvälineet välittivät viestiä legendan kuolemasta. Seuraavana vuonna Brian May, John Deacon ja erityisesti Roger Taylor olivat mukana järjestämässä suurta muistokonserttia Wembleyllä, johon osallistui mm. Guns & Roses, Metallica, Elton John, David Bowie, Extreme, Eurythmicsin Annie Lennox, Def Leppard, Seal, Lisa Standsfield, George Michael, Led Zeppelinin Robert Plant, The Whon Roger Daltry, Bob Geldof, Mott The Hooplen Ian Hunter ja monia muita. Konsertin tuotto meni Freddien muistolle perustetulle  Mercury Phoenix Thrust-järjestölle, joka antoi rahat aids-työhön. Vuonna 1992 julkaistiin 1980 julkaistun ensimmäisen kokoelma-albumin jatko-osa, Greatest Hits II, toinen kokoelma Classic Queen ja  täydellisenä Queenin suurelta Wembleyn-konsertista nauhoitettu Live At Wembley ’86. Samana vuonna julkaistiin vielä Tupla-A-singlenä ”Bohemian Rhapsody”/”These Are The Days Of Our Lives”, joka meni brittilistan ykköseksi ja USA:n listan kakkoseksi. Samana vuonna May julkaisi ensimmäisen varsinaisen sooloalbuminsa ”Back To The Light”

Tämän jälkeen Queen alkoi viettämään hiljaiseloa, joka rikkoontui suuremmin bändin julkaistua 1995 albumin Made In Heaven, joka perustui Freddien ennen kuolemaansa tekemiin studioäänityksiin. Mercury teki eläessään lauluosuudet levy kappaleihin ”It’s A Beautiful Day”, ”Let Me Live”, ”Mother Love”( tätä on väitetty Mercuryn viimeiseksi kappaleeksi) , ”Too Much Love Will Kill You”,” You Don’t Fool Me” ja ”A Winter’s Tale”. Koska kuusi kappaletta ei ollut tarpeeksi, päätettiin käyttää bändin jäsenten soololevyillä olleita  lauluosuuksia ja tehdä uudet taustat, kuten Taylorin ”Heaven For Everyone”:a, jossa Freddie kävi aikoinaan vierailijalaulajana Taylorin soolo-lp:llä. Tämän lisäksi käytettiin Mercuryn omia soolohittejä. ”I Was Born To Love You” ja ”Made In Heaven”. Nämä olivat viimeiset palat palapeliin, josta muodostui Queenin jäähyväisalbumi. Albumilta irroitettiin singleiksi ”Heaven For Everyone” ”A Winter’s Tale”, , ”Too Much Love Will Kill You”,” You Don’t Fool Me” ja ”, ”Let Me Live”. Singlet nousivat hyvin listoille ja Made In Heavenistä tuli Queenin kaikkien aikojen parhaiten myynyt studioalbumi (Kotisivuni taustakuva on muuten kyseisen levyn etu- ja takakansi). 

Vuonna 1994 paljastettiin Freddie Mercury-patsas Sveitsin Montreux:iin, jossa Freddie vietti viimeiset elinkuukautensa. Queenin jäsenistä ainakin Brian May oli paikalla, kuten myös Montserrat Caballe'. Patsas nostaa nyrkkiään kohti taivasta esikuvansa tavoin tänäkin päivänä.

Nykyisyys

 Tämän jälkeen Queen on julkaissut kaksi kokoelmaa: Queen Rocks(1997) ja Greatest Hits III(1999). Ainoa Freddien kuoleman jälkeen tehty kappale on Mercurylle omistettu ”No-one But You”, joka tehtiin Queen Rocksille. Greatest Hitsillä ei ole uusia kappaleita, mutta se sisältää ennekuulemattomia versioita vanhoista.Brian julkaisi vuonna 1998 toisen soololevynsä ” Another World” ja Roger julkaisi omansa seuraavana vuonna omansa, nimeltään ”Electric Fire”.

Freddie Mercurylle on etsitty seuraajaa hänen kuolinpäivästään lähtien ja George Michaelia on mainostettu uudeksi Mercuryksi, myös Ilta-Sanomissa. Uusin ehdokas on Robbie Williams, joka onkin laulanut Queenin kanssa ”We Are The Champions”:in levylle A Knight’s Tale –elokuvaa(2001) varten. John Deacon kertoo, ettei Robbie ole tarpeeksi hyvä Freddien saappaihin , eikä protestina soita levyllä. Viime vuonna(2000) Backstreet Boys-klooni Five (voidaan kirjoittaa myös 5ive) julkaisi oman versionsa Queenin kappaleesta ”We Will Rock You” ja tuolla levyllä May kävi soittamassa kitarasoolon ja on Taylorin kanssa näkyvissä myös videolla. Kaikesta huolimatta Freddie Mercuryn sangen suuriin saappaisiin ei ole ollut pitempiaikaisia astujia. Eikä näin onkin parempi, koska maapallolta ei aivan lyhyellä etsimisajalla löydy yhtä loistavaa laulajaa, lavaesiintyjää ja lauluntekijää samassa persoonassa kuin Freddie Mercury. Nyt Mercuryn kuolemasta on kulunut jo lähes vuosikymmen, ja silti levyjä myydään tasaista vauhtia. Vaikka Freddie Mercury on kuollut, Queenin legenda ja Queenin yli kahdenkymmenen vuoden ajan tekemät loistavat kappaleet elävät ikuisesti.

Queenin viimeisen studioalbumin, "Made In Heaven":in (1995) kansikuvat.