Hyvät Kalantilaiset, Naiset ja Herrat  30.7.2007

 

 

Kalantiseuramme hyvä puheenjohtaja Matti Laakso lähetti minulle sähköpostia ja kysyi mahdollisuuttani pitää puhe täällä tänään.

Hän pohjusti asiaa niin, että viime vuonna arvostettu kirkkoherramme lääninrovasti Pekka Rantala puhui kalantilaisista ominaispiirteistä.

Puheen aiheet liikkuivat pitkälti hengellisellä puolella.

 

Tällä kertaa toivottiin maallista ja materiaalisempaa näkökantaa. Mietin, että varmasti se jollain tavalla minulta onnistuu ainakin se maallisempi osio, kun on saanut olla mukana niin monenlaisessa. Lisäksi Matti esitti, että samalla toisin esille yrittäjyyttä, koska olen sitä Vahterus Oy:ssä harjoitellut.

Kiitän tästä mahdollisuudesta tulla puhumaan tähän juhlaan.

 

Käsittelen puheessani Vahterus yritystä: miksi Vahterus perustettiin sekä muutamia kehitykseen vaikuttaneita seikkoja, virstan pylväitä. Mutta sen lisäksi en voi olla käyttämättä hyväkseni mahdollisuutta puhua Vakka-Suomesta ja sen tulevaisuudesta. Se on minulle – ja olen vakuuttunut, että meille kaikille – hyvin tärkeä.

Lopuksi yritän vielä kiteyttää, mink tähre olen mukana näissä toimissa.

 

Hyväksytin aiheen vielä Matilla, koska en halua tätä hienoa perinnejuhlaa puheillani täysin järkyttää.

 

Siksi otsikoksi laitoin

 

Vahterus Oy:lle Metalli on rautaa! Ja Vakka-suomi kultaa

 

Metalli on rautaa, Nuorison kielellä metalli on cool. Tämän voitte lukea isosta mainoksesta tuolla vanhan Vepin tehtaan seinällä, Laitilan tien varrella. Vahterus Oy on konepaja ja elää puhtaasti raudasta – ja myöskin rautaisesta porukastamme.

 

Mikä on sitten tämä Vahteruksen nimen takana.

 

Itse Vahterus on kalantilaisen kylän nimi noin 10 km täältä kuratien varrella Lokalahdelle päin, jossa olen saanut syntyä ja kasvaa ja jossa edelleen asun. Professori Sakari Hinnerin kirjan mukaan sana Vahterus pohjautuu käytännön taustaan, kun kyläläiset tulivat soutuveneellä kivistä Suolakan jokea pitkin. Tällöin tarvittiin veneessä vahti tarkastamaan, ettei kiviin törmättäisi. Siis ”Vaht eres”. Tavallaan Vahterus tarkoittaa ennakoijaa ja suunnan näyttäjää.

 

Itse kylässä on tällä hetkellä vakituisia asukkaita runsaat 20 ja kesällä vielä tähän kymmenen lisää. Joten mistään metrolopista ei voida puhua ainakaan fyysisessä mielessä, mutta omasta mielestäni henkisesti kyllä. Näin tunnemme, kuten varmaan jokainen, kun on omasta kylästä kysymys.

Ja hyvä niin.

 

Myöskin yrityksemme keskeisenä toiminta-ajatuksena vaht eres, edelläkävijyys, on keskeinen tekijä. Emme valmista kopiotuotteita vaan yritämme tehdä töitä omilla ajatuksilla. Tänä päivänä mieluummin niin, että meitä yritetään kopioida.

 

Vahterus Oy -yrityksen tausta liittyy puhtaasti metalliteollisuuteen. Pohjana on Rauma-Repolan Uudenkaupngin telakan 100 henkilön lämpötekniikan osasto. Diplomityöni tein siellä 30 vuotta sitten. Kymmenen vuoden ajan sain työskennellä innostuneiden rautakourien kanssa. Siellä sain todellisen oppini käytännön lämpötekniikan rakentamiseen. Kiitos teille kaikille, joiden kanssa silloin töitä tehtiin. Nautin työstäni telakalla.

 

Mutta sitä iloa kesti kymmenisen vuotta vain, kun silloinen teollisuus teki voimakkaita saneerauksia. Lämpötekniikan osasto suljettiin ja vähän myöhemmin koko telakka. Lama oli päällä koko karmeudessaan ja jäin itsekin tyhjän päälle.

 

Kannattaa aina muistaa, että vaikeassakin tilanteessa päivänsäde pilkistää pienistä raoista.

 

Oli kova halu olla luovuttamatta ja yrittää jo jotain omaa. Yhdessä muutaman taitavan työkaverini kanssa halusimme jatkaa telakalla opittuja asioita. Perustettiin neljää pientä yritystä alueelle, joista Vahterus on yksi. Nämä kaikki ovat aktiivisia yrityksiä edelleen tänä päivänä.

 

Vahterus aloitti toimintansa 17 vuotta sitten Vahteruksen kylässä vanhassa sikalassa kolmen henkilön voimalla. Perheyritystaustasta kertoo myös se, että Vahterus Oy:n ensimmäisenä toimitusjohtajana oli vaimoni Sinikka, joka edelleen vastaa yrityksemme taloudesta. Kiitos hänelle ja koko perheelleni sitkeydestä kestää mukana ylä- ja alamäet

 

Sikalasta muutimme tänne Kalantiin meijerille parin vuoden jälkeen, kun sikala paloi yhtenä synkkänä marraskuun perjantai-iltana. Silloin taloudellinen katastrofi oli hiuskarvan varassa. Mutta työntekijöiden ja rahoittajien tulevaisuuden uskolla selviydyttiin niistä karikoista.

 

Viimeiset kymmenen vuotta olemme saaaneet toimia voimakkaan kasvun mukana.

 

 

Mitä tehdään?

 

Kuten alussa kerroin, olemme konepaja ja valmistamme niin sanottuja lämmönsiirtimiä. Vähän krouvimpaa sorttia. Niitä käytetään mm. voimalaitoksissa, kemian- ja prosessiteollisuudessa ja jäähdytyslaitoksissa. Olen kansankielisesti sanonut, että teemme moderneja pyykkilautoja, koska siltä ne näyttävät ja käytännön tominta perustuu samaan tekniikkaan.

Koko käyttäjäkunta on laaja. Meidän markkinaosuutemme maailmassa on 2 promillea. Olen useasti sanonut meidän porukalle, että maailma ei välttämättä tarvitse Vahteruksen tuotteita, koska kilpailevia tuotteita on tarjolla. Mutta Vahterus tarvitsee asiakkaat elääkseen.

 

Käytännön palkanmaksajamme ovat jo vuosien ajan olleet vientiasiakkaat ympäri maailmaa. Suomeen jää alle 10 %.

 

Asikkaitamme ovat yhtälailla maailman suurimmat öljynjalostamot, öljynporauslautat ja tankkerit, joita käyttävät Shell, Esso, ja suomalainen Neste, kuin kemian jätit BAYER, BASF, tai Kemira.

Taikka paikallisesti Laitilan jäähalli, VahterusRingin hiihtoputki tai pienimmästä päästä Hallusssa Nivolan Arin uimaaltaan lämmitin.

Nämä kaikki ovat meille yhtä tärkeitä.

 

Tämä asetelma tekee meidät nöyräksi palvelemaan asiakkaita ja toisaalta innostaa kehittämään jatkuvasti omia uusia ideoita ja rakenteita. Kun markkinat ovat erittäin suuret ja kun asiakkaat ovat hyväksyneet uusia tuoteajatuksiamme, meillä on ollut, ja näyttäisi lähitulevaisuudessakin olevan mahdollisuus kasvaa. Siksi esimerkiksi nykyinen laajennus tuohon Laitilan tien varteen on erittäin tarpeellinen.

 

Luemme päivittäin uutisia huolista ilmaston läpenemisestä ja energian säästötarpeista. Uskon, että näihin asioihin tullaan tekemään tulevaisuudessa huomattavia investointeja ja panostuksia. Kun näihin asioihin haetaan teknisiä ratkaisuja, aina tarvitaan jossain muodossa lämmön talteenottoa ja lämmön säästölaitteita – eli erilaisia lämmönsiirtimiä.

Tässä työssä me Vahterukselaiset haluamme olla mukana entistä kiivaammin.

 

Siihen työhön tarvitaan osaavia ja innostuneita työntekijöitä. Meillä on ollut suuri onni, että olemme saaneet töihin hyviä innostuneita paikallisia miehiä ja naisia, tyttöjä ja poikia. Ja vielä tästä Kalannin ympäristöstä. Itse tunnen mitä suurinta vastuuta palkatessani ihmisiä töihin.

 

Olen monasti kysynyt, miksi tulet töihin tällaiseen pk-yritykseen. Olen saanut erilaisia vastauksia. Mutta pohjimiltaan se rakentuu molemminpuoliseen luottamukseen. Tehdään yhdessä, yritetään yhdessä, ja kun siihen lisätään taito ja yhteinen tahto, niin se on hyvä pohja ponnistaa.

 

Lisäksi olemme erittäin insinöörivaltainen yritys. Runsaasta 120 työntekijästä ammattikorkeakoulu- ja korkeakoulutuksen saaneita on runsaat 40 miestä ja naista. Varmaankin kaikista vakkasuomalaisista yrityksistä olemme koulutuspohjan suhteen selvä ykkönen.

Tuon tämän asian esille siksi, että jatkuvan korkeatasoisen koulutuksen kautta alasta riippumatta yritystoimintaa voidaan kehittää Suomessa kannattavasti. Sitä kautta pystymme kilpailemaan myös ns. halpatyövoimaa vastaan.

 

Emme ole mielestäni poikkeus Suomessa, vaan yksi Pk-yritys monien joukossa.

 

Suurteollisuudessa tämän ymmärsi parisenkymmentä vuotta sitten Nokia, joka on noussut lähes tuhkasta aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Joka on vuosittain löytänyt yhä uusia tapoja säilyttää elinvoimansa erittäin kilpailluilla markkinoilla. Ja tavallaan tuonut Suomeen kokonaan uusia tominnan ja elämisen mahdollisuuksia. Insinöörinä ei voi muuta kun ihmetellä ja ihailla heidän tahtoaan ylläpitää suomalaista elinvoimaa. Mistä se sitten pulppuaakin, onnittelut heille!

 

Vahterukselle toimiminen Kalannista käsin on ollut keskeinen kehityksen lähde. Ja toivon, että saisimme omalla alueellamme kehittyä täällä kansanne.

 

Muistaen, että tällainen yritystoiminta on vain murto-osa jokapaiväisestä elämästä. Kokonaisuus syntyy meidän yhteisistä ponnistuksista. Jokaiselle on oma paikkansa ja tehtävänsä. Vahterukseselle se on rautaista yrittämistä.

 

 

Vakka-Suomi on kultaa

 

Olen melkein kauhulla seurannut Vakkasuomalaisen yhteistyön kehittymistä parin viimeisen vuoden aikana. Niin repivää se on ollut, ja keskinäinen luottamus on ollut suoraan sanoen heikkoa.

Kun lukee paikallista historiaa, Vakka-Suomi on toiminut omana pienoismaakuntanaan vuosisatoja. Tosin on käyty kauppareissulla Turussa ja myöskin Raumalla, myyty ja ostettu. Näinhän me teemme tänäpäivänäkin.

 

Vakkasuomalainen haluaa ensin toimia itsellisesti, ja kun nähdään, etteivät omat voimat eivät riitä, haetaan yhteistyökumppaneita. Nykyään puhutaan verkostoitumisesta. Tästä paikallisessa yritystoiminnassa on erittäin hyviä esimerkkejä kuten Osuuspankki, Säästöpankki, Lähivakuutus, Puhelinyhtiö, Vakka-Suomen Voima, kauppaketjut ja niin edelleen. Uskallan toivoa, että saisimme myös yhteisen elinvoimaisen lehden yhteisten asioiden julkaisijaksi. Meillä täällä kolme hyvää pientä lehteä, mutta valitettavasti tiedot ei leviä koko alueelle samalla tavalla. Yksi yhteinen kanava olisi tehokkaampi.

 

Samoin kunnatkin ovat yrittäneet, välillä onnistuen välillä epäonnistuen. Kuitenkin Vakka-Suomen seutukunta on yhteistyömuotomme tänä päivänä. Kun lisäksi puheenjohtajana toimii alueemme uusi kansanedustaja Timo Kaunisto, niin valtakunnallisesti seutukunnan viestit menevät aikaisempaa paremmin perille

 

Seudullisesti on tärkeää, että pystymme tuottamaan paikallisesti kattavat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä monipuolista koulutusta. Näin on meillä Vakka-Suomessa. Tämän lisäksi meillä on poikkeuksellisen monipuolinen elinkeinorakenne.

 

Alkutuotannolla alueellamme on, väittäisin, Suomen parhaat olosuhteet, kun puhutaan maanviljelyksestä, kalastuksesta ja kotieläintuotannosta. Olkoonkin, että taloudellisessa kannattavuudessa on toivomisen varaa. Senkin suhteen uskon hintojen nousuun lähitulevaisuudessa. Elintarviketeollisuuden jatkojalostuksessa on tehty merkittäviä harppauksia viime vuosien aikana.

 

Monipuolisessa metalli- ja lasiteollisuudessa olemme varmasti maailman ykkösluokassa.

Vakkasuomalaisen saariston ja matkailuelinkeinojen kehittämisessä olemme ottaneet vasta ensiaskeleita.

Eikä unohtaa sovi myöskään prosessiteollisuuden pitkää kokemusta ja sataman tarjoamia mahdollisuuksia eikä voimakasta elinkeinopolitiikkaamme.

 

Meille on siis luotu hyvä pohja ponnistaa edelleen vakkasuomaisin voimin.

 

Siksi läheisempi Raumaan liittyminen on meille vakkasuomalaisille täysin absurdi vaihtoehto. Liittymisen takana olevat tahot eivät tunne lainkaan vakkasuomalaisia. Vakka-Suomi on osa Varsinais-Suomea. Ja me vakkasuomalaisina myös osa sitä.

Valitettavaa on, että koko Rauman suunnan lähestymisen aloitti kaupunkimme johtava luottamushenkilö ilman vähaistäkään keskustelua muiden kanssa pari vuotta sitten.

Mutta nythän kaupunkimme on yksimielisesti tyrmännyt Rauma -vaihtoehdon.

Ja uskon, että näin tapahtuu myös Laitilan ja Pyhärannan osalta.

 

Sen jälkeen uskon voimakkaaseen vakkasuomalaisten kuntien yhteistyön tiivistymiseen! Näkisin, että voisimme olla yksi Vakka-Suomen kaupunki. Mutta kunnat tekevät näistä omat itsenäiset päätöksensä.

Meille yrittäjille omaehtoinen Vakka-Suomi on keskeinen tekijä itsenäisen elinkeinoleämän tulevaisuuden turvaamiseksi. Vakka- Suomi on kultaa.

 

 

Mink tähre

 

Minulta kysytään jatkuvasti, että miksi olet yrittäjä tai kuinka jaksat vääntää.

Minusta oma jaksaminen ei ole oleellinen asia.

Isäni ja äitini olivat maanviljelijöitä, kuten monet heidän aikalaisistaan. Heiltä ei usko loppunut eikä kannustus, kun ajat olivat todella tiukat.

 

Kun kävelee Kalannin hautausmaalla ja näkee 130 nuoren miehen kaatuneen, tai kun vierailee Kalannin veteraanimuseossa tai täällä arvokkaassa ympäristössä niin ymmärtää, kuinka koko kansa on jo vuosisatoja pitänyt elämisen mahdollisuuden säilyttämistä täällä tärkeänä.

 

Oleellista on ymmärtää, että nyt on minun aikani tuoda korteni yhteiseen kekoon. Sitä tehdään innolla, tahdolla ja onnella.

 

Siinä Vakka-Suomi, Kalanti ja Vahterus on yksi pieni polku. Teillä on omanne. Minulle tämän polun kulkeminen on mieluista ja tärkeää.

 

 

Toivotan teille kaikille hyvää Kalantipäivää!