Lokakuun merellisen illan aiheena torstaina Viikaisten koulun auditoriossa oli Uudenkaupungin merimiesväestö ja muut vähäosaiset lastensa kouluttajina. Aiheeseen oli perusteellisesti tutustunut esitelmän pitänyt professori Taimo Iisalo.

Iisalo oli tutkinut lähemmin Uudenkaupungin reaalikoulun ja Uudenkaupungin alkeiskoulun noin 90 koulutulokkaan vaiheita "pieneläjien" poikien osalta.

Pieneläjiksi oli luokiteltu vahtimestarit, palovartijat, poliisit ja muut palvelusmiehet, merimiehet ja työmiehet sekä palvelus- ja itsellisnaiset.

Hän luonnehti esitystään tirkistelyksi, mutta sanoi kaikkien tietojen olevan jo 100 vuotta vanhoja ja perustuvan julkisiin asiakirjoihin.

Verrattuaan Uudenkaupungin ja Rauman vastaavien koulujen oppilaita pieneläjien poikien osuus osoittautui Uudessakaupungissa huomattavasti suuremmaksi.

Iisalon mukaan se ei kuitenkaan osittanut Uudenkaupungin pieneläjien parempaa kulttuuritahtoa. Raumalla nimittäin reaalikoulu oli ruotsinkielinen ja pieneläjät boikotoivat sitä.

Uudessakaupungissa taas kaupungin isien säästölinjan takia poikia houkuteltiin suorastaan valtion ylläpitämään oppikouluun, kun kaupungin kansakouluun ei perustettu kustannussyistä ollenkaan ylintä luokkaa.

Iisalon yksityiskohtaisemman tarkastelun kohteena oli ollut 71 perimieskotien pojan koulunkäynti. Tietoja oli saatu maakunta-arkistosta mm. koulun asiakirjoista, pesänselvityksistä ja asukasilmoituksista.

Muutamien poikien vaiheiden yksityiskohtaisessa tarkastelussa selvisi mm. perheiden varattomuus ja ahtaat asunto-olot. Aineistossa olevista pojista 40 prosenttia keskeyttikin koulun.

Koulumenestyksestäkin oli esimerkkejä. Eräs uusikaupunkilainen merimies poistui laivalta Kaliforniassa kahden pojan ollessa pieniä. Mies kävi neljän vuoden kuluttua välillä kotimaassa, jonka tuloksena syntyi perheeseen tytär. Mies lähti jälleen ulkomaille ja jäi sille tielle.

Leski huolehti poikien koulunkäynnistä, ja molemmat saivat päästötodistuksen uudenkaupungin oppikoulusta. Toisesta tuli myöhemmin pappi ja toinen opiskeli apteekkialalle. Tytärkin pääsi yhteislyseon tulon jälkeen kouluun ja kävi keskikoulun.

Professori Iisalo kysyikin esityksessään, että miten yksin jääneet äidit selvisivät taloudellisesti. Tässä esitellyssä tapauksessa apua saattoi tulla äidin isältä, jonka talossa perhe asui.

Iisalo olikin kerännyt tietoa myös pokien äideistä. Esityksensä lopussa hän tulikin siihen tulokseen, että asiallisinta olisikin ollut puhua merimiesten vaimojen pojista.

Suuri enemmistö merimiesten poikien äideistä oli nimittäin ollut palveluksessa kaupungin "eliitillä".

- Varmasti ajan eliitin perheissä palvelu opetti heille eliitin arvostuksia, kulttuuria ja tapoja, Iisalo sanoi.