Syyskauden ensimmäinen merellinen ilta veti jälleen Viikaisten koulun auditorion täyteen, tällä kertaa kuuntelemaan Ossi Sandbäckin esitystä uuskaupunkilaismallisista veneistä. Esityksessä käytiin läpi Uudenkaupungin vene- ja merihistoriaa viime vuosisadan puolesta välistä 1940-luvulle.

Vuosikymmenien varrella Uudessakaupungissa on ollut käytössä lukemattomia soutuveneitä, ruuhia, monia purjesluuppeja, sisämoottoriveneitä ja oman mallisia purjeveneitä.

Esityksessä vilahteli suuri määrä uusikaupunkilaisia veneenrakentajia, veneenomistajia ja veneitten nimiä. Silti jälkikeskustelussa tuli esille vielä uusiakin tietoja.

Esitelmöitsijä kertoi mm. erityisestä uusikaupunkilaismallista soutuveneestä, jota valmistettiin Uudessakaupungissa jo varhain. Veneet olivat pituudeltaan 4,20 m, 4,50 m tai 4,80 m. Erikoista oli, että alkuperäisessä uusikaupunkilaismallisessa soutuveneessä keulavannas oli pystysuora.

Uusikaupunkilaismallinen soutuvene oli tyypiltään ja ominaisuuksiltaan erittäin hyvä. Vuosien varrella siitä kehitettiin myös perä- ja sisämoottoriversioita. Sandbäck uskoo, että näitä veneitä tehtiin vuosikymmenien aikana yhteensä tuhansia.

Esitelmän jälkeisissä keskusteluissa monet kertoivat myös, kuinka näitä soutuveneitä vietiin 1930-luvulla paljon Ruotsiin. Niitä veivät Ruotsissa käyneet kala-alukset kansilastina ja hinaamalla. Sarjatyönä tehtynä soutuvene valmistui päivässä, kerrottiin yleisön joukosta.

Merihistoriallinen yhdistys on saanut Mauri Caseliukselta lahjoituksena uusikaupunkilaismallisen veneen säilytettäväksi jälkipolville.

Uusikaupunkilaismallisia soutuveneitä varustettiin myös purjeilla. Purjehdusseura hyväksyi 50 vuotta sitten säännötkin soutuveneestä muodostettavalle purjeveneelle. Sitä kaavailtiin pojille kilpaveneeksi. Hanke ei saanut suurta kannatusta. Vene oli köleineen hankala käyttää.

Uudenkaupungin lähisaariston yleisvene oli tasapohjainen teräväkeulainen ruuhi. Helppotekoisella ruuhella oli täällä monta lempinimeä, kuten flatafiiu, flatikka, flunteri, kanootti ja proomu.

Uusikaupunkilaismallinen purjevene

Vuosisadan alkukymmeninä Uudessakaupungissa tehtiin limisaumaisia avonaisia purjeveneitä, joita kutsuttiin uusikaupunkilaismallisiksi. UPS halusi virallistaa veneluokan ja kutsui veneenrakentajat ja asiantuntijat neuvottelemaan. Sen tuloksena seura hyväksyi helmikuussa 1926 veneluokan säännöt.

Vene oli tarkoitettu kilpapurjehduksen lisäksi perhe- ja retkiveneeksi. Ongelmiakin oli purjehduskilpailuissa, kun vanhemmat veneet eivät täyttäneet luokan vaatimuksia. Muutamina vuosina kilpailuissa olikin kaksi uusikaupunkilaismallisten luokkaa.

Sandbäck luettelin lähes 20 henkilöä tai perhettä, joilla tiedetään olleen uusikaupunkilaismallinen purjevene. Viimeisen luokkaveneen teki Väinö Kuuttila v. 1929 Toivo Tervaselle. Viimeisen vielä tallella olevan purjehduskuntoisen uusikaupunkilaismallisen veneen omistaa Kaarlo Kotilainen. Hän on hankkinut sen jo ennen Uuteenkaupunkiin tuloaan 1950-luvun alkupuolella Piikkiön partiolaisilta.