Kirjoitus U:gin Sanomissa 13.5.2003 - Merja Halinen

Puosun pojasta tuli veneenrakentaja ja viulisti

Vuonna 1890 Kalannissa (Uudellakirkolla) syntynyt Väinö Kuuttila (alun perin Grönroos) tunnetaan Uudessakaupungissa ennen kaikkea kivenkuljetusalus Alkun kipparina ja veneenrakentajana. Kuuttila oli myös innokas musiikin harrastaja, joka nuorena poikana Uudenkaupungin Amatööriorkesteriin päästyään soitti orkesterissa elämänsä loppuvuosiin saakka. Veneenrakentajan eleämästä kertoi merellisessä illassa Pentti Blom.

Pentti Blom kertoi kiinnostuneensa Väinö Kuuttilasta ja hänen omaperäisestä kivenkuljetusaluksestaan Alkusta kerätessään aineistoa lehdessämme julkaistuun artikkelisarjaan paikkakunnan kiviteollisuuden vaiheista.
- Itse asiassa kiinnostus juontaa alkunsa jo lapsuuteni muistoista ja kokemuksista, Blom totesi.
Blomin arvion mukaan Kuuttilan kätevyys ja tarkkuus ovat ilmeisesti isältä perittyjä ominaisuuksia, sillä isä Sylvester Grönroos oli ammatiltaan puosu, jonka kerrotaan olleen erityisen taitava purjeenompelija.
Blomin mukaan Väinö Kuuttilan jo koulupoikana rakentama kaksimastoisen kaljaasin pienoismalli oli ennusmerkki tulevasta ammatista. Oikean veneen rakentamista Kuuttila oppi Uudenkaupungin veneveistämöllä, jonne hän pääsi töihin kouluvuosien päätyttyä.
Veneveistämöltä Kuuttila siirtyi tullilaitoksen palvelukseen, jossa hän työskenteli mm. veneveistämölläkin töissä olleen Hjalmar Palmroosin kanssa. Palmroos ja Kuuttila erosivat tullin palveluksesta muutaman vuoden kuluttua ja perustivat yhteisen veneveistämön Palmroosin omistaman talon pihalle.
- Talo ja tontti ovat edelleen olemassa Vallimäen ja Pietolanlahden välisellä alueella.

Uusikaupunkilaisen venemallin kehittäjiä
Yhteisellä veistämöllä alettiin rakentaa pian ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen moottori- ja purjeveneitä. Suomalaisten purjeveneiden historiaan Kuuttilan ja Palmroosin nimet ovat jääneet ns. uusikaupunkilaismallisen purjeveneen merkittävinä kehittäjinä. Kumppanukset rakensivat myös aikakaudelle tyypillisiä tasasaumaisia teräväväkeulaisia ja kapeahkoja kaupunkilaismoottoriveneitä, joissa oli suora peräpeili.
- Kuuttilan ja Palmroosin hyvin toiminut yhteistyö päättyi vuonna 1931 maailmanlaajuiseen talouslamaan ja Kuuttilan oli hakeuduttava tilapäistöihin Uudenkaupungin telakalle, jossa Suomen Joutsenta kunnostettiin merivoimien koululaivaksi.
Talouslaman hellittäessä Kuuttila jatkoi veneenrakennustyötä Kukonmäessä, omassa Vuorikadun piharakennuksiin tehdyssä veneveistämössään lähes kuolemaansa saakka. Perheyrityksessä Irene-vaimo teki töitä puolisonsa rinnalla ja myös poika auttoi tarvittaessa.

Soutuvene oli päätuotteena
Kuuttila rakensi kolmen vuosikymmenen aikana kymmeniä moottori- ja purjeveneitä sekä satoja soutuveneitä. Päätuote oli uusikaupunkilaismallinen 14 jalan soutuvene. Blomin mukaan Kuuttila rakensi kevytsoutuiset veneensä sarjatyönä ja niitä vietiin mm. Tukholmaan.
Vahvoja ennakkoluuloja alkuun herättäneen umpikannella varustetun lastialus Alkun Kuuttila rakensi kotipihallaan kesällä 1935. Pelkästään kansilasteja kuljettamaan rakennetun aluksen vakavuutta epäiltiin aluksi eniten. Blomin mukaan Alku osoittautui kuitenkin varsinkin kivenkuljetuksessa ylivoimaiseksi.
- Alus totteli herkästi peräsintä ja se oli hinattavia proomuja paljon nopeampi. Kansilasti oli myös nopea lastata ja helppo purkaa, Blom selvitti.

Lempeä ja kannustava perheenisä
Sodan jälkeen vuonna 1946 Kuuttila rakensi vielä uuden Alku kakkosen ja vanha alus myytiin. Väinö Kuuttila suoritti itse laivuritutkinnon ja myös poika Koitto kipparoi kumpaakin Alkua laivurin pätevyyden saatuaan.
Väinö Kuuttila jatkoi työtään veneenrakentajana vielä monia vuosia. Vielä viimeisenä elinvuotenaan hän rakensi kaksi purjeveneen jollaa. Kuuttila kuoli 73-vuotiaana Uudessakaupungissa 29.9.1963.
Blom. kertoi Koitto Kuuttilan muistavan isänsä lempeänä ja kannustavana perheenisänä.
Sunnuntai oli veneenrakentajan perheessä pyhitetty lepopäiväksi. Aina ei vapaapäivän pitäminen perheen kesäpaikassa Tammiossa ollut kuitenkaan itsestäänselvyys.
Pojalle on jäänyt mieleen isäpapan luonteesta ja huumorista kertova lausahdus: - Tänäp piretänki koko päev kesäloma – tervata ’Alkun’ täkk ja veranan kato.