Matti Jussila Merellisessä illassa:

Warma oli lajinsa viimeinen

Parkkilaiva Warma on osa uusikaupunkilaisen meren" kulun pitkää historiaa. Uudenkaupungin kauppalaivastoon on kuulunut paljon suurempia, kuuluisampia, pitemmälle purjehtineita ja dramaattisempia vaiheita kokeneita laivoja kuin Warma.

Merihistoriallisen yhdistyksen puheenjohtaja, päätoimittaja Matti Jussila kertoi Uudenkaupungin Varvinmäellä vuonna 1922 valmistuneen Warman mielenkiintoisista vaiheista Merihistoriallisessa illassa.

Warman ajankohtaisuutta lisää se, että sen suurikokoinen pienoismalli on valmistumassa ja asetetaan toukokuussa nähtäville Merikeskus Forum Marinumiin Turkuun. Lisäksi Warmasta valmistuu kesällä kirja.

 - Warmalla on kuitenkin oma erityisen tärkeä paikkansa kaupunkimme merellisessä historiassa. Se on lajinsa viimeinen. Warma on nimittäin varmasti viimeinen Uudessakaupungissa rakennettu puinen purjelaiva, sanoi Jussila.

Suurella varmuudella se on viimeinen kauppamerenkulkuun rakennettu puinen parkkilaiva ehkä jopa koko maailmassa. Jos ja kun näin on, niin Warma on viimeinen lenkki pitkässä ketjussa.

 - Puiset kolmimastoparkit olivat aikanaan hyvin yleisiä maailman merillä. Ne muodostivat Suomen kauppalaivaston rungon 1840-luvulta lähtien. Vielä ensimmäisen maailmansodan syttyessä Suomessa oli noin 70 puista parkkilaivaa.

Viimeinen syvänvedenpurjehdus

Merenkulun historiaan on myös kirjattu, että Warman vuonna 1930 tekemä purjehdus Cornwallista Genovaan ja takaisin suolalastissa Sisiliasta Göteborgiin oli viimeinen syvänvedenpurjehdus, jonka eurooppalainen puinen kolmimastoparkki on kauppamerenkulussa tehnyt.

 - Näin Warmalla on paikkansa myös koko purjemerenkulun historiassa. Paljolti näistä syistä Warma valittiin aikanaan pienoismallin malliksi, tähdensi Matti Jussila.

Uudenkaupungin Laiva-Osakeyhtiö

Ensimmäinen virallinen askel uuden varustamon perustamiseksi otettiin tammikuun 23. päivänä vuonna 1917. Päätökseksi tuli, että rakennetaan kaksi laivaa. Väliaikaisen johtokunnan tehtäväksi annettiin laivojen piirustusten ja rakennusaineiden hankkiminen sekä yhtiön perustamiseen liittyvien asioiden hoitaminen.

Keskeisenä henkilönä oli kaikessa toimitusjohtaja Johannes Arvid Malén. Hän vaikutti kuolemaansa eli vuoteen 1924 loppuun saakka merkittävällä tavalla kaikessa, mitä Laivayhtiö teki.

Warman rakentaminen käynnistyi syksyllä 1920. Sen pituus oli 61,5 metriä, leveys 10,66 metriä ja vetoisuus 649,20 nettorekisteritonnia. Warma laskettiin vesille marraskuun 26. päivänä 1921.

Warman kokonaishinnaksi muodostui kaksi miljoonaa silloista markkaa. Uudenkaupungin Laiva-Osakeyhtiö oli tasan viisi vuotta perustamisensa jälkeen rakennuttanut Varvinmäellä peräti neljä laivaa ja lisäksi ostanut neljä laivaa. Se oli tuolloin noin kymmenenneksi suurin varustamo Suomessa.

Laivan väki muodostui yhteensä 14 miehestä: päälliköstä, kahdesta perämiehestä ja 11 miehistön jäsenestä. Tämän kokoisella joukolla Warma myöhemminkin meriä purjehti.

Warma purjehti Uudenkaupungin vuosinaan vain kahden kapteenin komennossa. Arthur Hjalmar Henriksson hoiti tehtävää alusta miltei loppuun saakka. Warman viimeisellä matkalla uusikaupunkilaisena laivana kesäkuusta 1929 syyskuuhun 1930 päällikkönä toimi diplomikapteeni Elis Elo.

Warma purjehti Uudenkaupungin vuosina melko onnellisissa merkeissä. Yhtään pahaa haveria ei sille sattunut.

Suomen Joutsenen korjaustyö aiheutti Uudenkaupungin Telakalle suuren taloudellisen tappion. Uudenkaupungin Laiva–Osakeyhtiö asetettiin konkurssitilaan helmikuussa 1932.

Merenkulkuneuvos Gustaf Erikson osti maaliskuussa 1933 konkurssipesältä telakan ja kolme laivaa eli parkkilaivat Warman ja Eläköönin sekä kuunarilaiva Wellamon.

Warma lähti Uuraasta kohti Lontoota marraskuun 14. päivänä 1936 puutavaralastissa. Vesi oli noussut ruumassa Warman ollessa Pohjanmerellä.

Vettä tuli laivaan jatkuvasti. Joulukuun 3. ja 4. päivän välisenä yönä kapteeni Mattson päätti etsiytyä hätäsatamaan. Warma ankkuroi Elbe-joen suulla Saksassa sijaitsevan Cuxhavenin luona. Kaksi hinaajaa vetivät Warman satamaan.

Warman viimeisen lokikirjan viimeinen merkintä on tammikuun 25. päivältä 1937.Mitä sen jälkeen tapahtui, ei ole ainakaan toistaiseksi saatu täyttä varmuutta.
Warma myytiin avoimella ja vapaaehtoisella huutokaupalla toukokuussa 1937 Cuxhavenissa mitä ilmeisimmin hylkynä.