US-Matti Jussila 23.3.2010

Makean veden altaan rakentaminen oli Uudellekaupungille aikanaan suuri hanke monin tavoin mitattuna.

Se oli välttämätön teollisuuden veden tarpeen turvaamiseksi, sillä pelkästään Hangon saarelle sijoittunut Rikkihappo tarvitsi 600 000 kuutiota suolatonta vettä vuodessa ja kaupungin vesilaitos tuotti silloin vain 200 000 kuutiota.
Tällä hetkellä kaupunki käyttää noin 2,8 miljoonaa kuutiota makean veden altaan vettä vuodessa. Se on vain runsaat kymmenen prosenttia lupien sallimasta yli 20 miljoonan kuution vedenotto-oikeudesta.

Tämä kaikki ja paljon muuta selvisi salintäyteiselle yleisölle merellisessä illassa, jossa Matti Jalava piti seikkaperäisen esityksen makeanvedenaltaan vaiheista.

Uudessakaupungissa oli pulaa puhtaasta vedestä jo 1950-luvulla. Sen seurauksena ryhdyttiin etsimään vaihtoehtoja vedentarpeen turvaamiseksi. Makean veden altaan "isänä" pidetään piiri-insinööri Nikolai Paukkosta, joka esitti ensimmäisenä ajatuksen altaasta. Lopullisen sysäyksen hankkeelle antoi siis Rikkihapon tehtaitten sijoittuminen Uuteenkaupunkiin.

Alas rakennettiin patoamalla Sirppujoen suualueella sijaitsevat Velhoveden ja Ruotsinveden merialueet penkereillä. Saarten välisten salmien patoamiseen tarvittiin maamassoja kaikkiaan noin 130 000 kuutiota.
-Viimeisenä valmistui pengerpato Anenkarin Isoraumaan helmikuun 24. päivänä 1965, jolloin makean veden altaan voi siis katsoa valmistuneen. Näin syntyi allas, jonka pinta-ala on noin 37 neliökilometriä ja tilavuus 160 miljoonaa kuutiometriä, Matti Jalava kertoi merellisessä illassa.

Kuvan on otettu 10 päivää ennen kuin altaan viimeinen aukko Anenkarin isorauma sulkeutui. Se umpeutui 24.2.1965

Samalla rakennettiin myös maantie Vohdensaarelta Lepäisille. Se valmistui vuonna 1967. Pari kymmentä vuotta myöhemmin tehtiin tie Lepäisiltä Lyökkiin.

Näin syntyneen altaan vesi makeutui runsaassa kolmessa vuodessa. Tällä hetkellä makean veden altaan vettä käytetään Uudenkaupungin lisäksi myös muualla Vakka-Suomessa, esimerkiksi Kustavissa ja Taivassalossa. Vesijohto Laitilaankin on tarvittaessa valmiina. Varaa veden käytön lisäämiseen altaassa on siis runsaasti.

Matti Jalava esitti esitelmässään laskelman yhdeltä vuodelta. Sen mukaan Sirppujoen tulovirtaama ja sadanta oli 163 miljoonaa kuutiota. Eli yksi altaallinen vettä. Siitä haihtui runsaat 19 miljoonaa kuutiota ja vesilaitos käytti 2,8 miljoonaa kuutiota. Loppu 141 miljoonaa kuutiota juoksutettiin mereen.
Tällä mereen päästetyllä vedellä on Matti Jalavan mukaan suuri vaikutus Uudenkaupungin merialueen tilaan, erityisesti fosfori- ja typpikuormitukseen.

-Uudenkaupungin jätevedenpuhdistamossa vuonna 2003 toteutetut lähinnä typenpoistoon liittyvät 4,6 miljoonan euron investoinnit tuntuvat suurilta, kun samaan aikaan makean veden altaan "ylijäämävedestä" johtuva vaikutus on moninkertainen. Fosforikuormituksen osalta tilanne on samansuuntainen, hän korosti.

Makean veden allas on vuosien ja vuosikymmenien aikana aiheuttanut muutakin murhetta. Välillä on ollut vaivana veden happamuus, välillä kalakuolemat ja välillä haitallinen kasvillisuus, erityisesti rentovihvilä. Sirppujoen vettä on aikanaan pyritty kalkitsemaan haittojen poistamiseksi, mutta se todettiin tehottomaksi ja kalkitusvelvoite poistettiin vuonna 2000. Jokeen on rakennettu myös kolmisen kymmentä pohjapatoa.

Makean veden allas on tullut maksamaan nykyrahassa mitattuna noin 7 miljoonaa euroa. Summassa ovat mukana suunnittelu- ja rakennusinvestoinnit, kasvillisuus- ja kalakorvaukset sekä muita menoja. Se lienee sittenkin varsin kohtuullisen summa verrattuna altaan suureen merkitykseen. Semminkin, kun tuo merkitys todennäköisesti vain kasvaa tulevaisuudessa, kun pula puhtaasta vedestä lisääntyy