Parkkilaiva Warman suurikokoinen pienoismalli oli esillä Uudessakaupungissa, Pakkahuoneen rannassa Rakennusklinikka Vasossa

Parkkilaiva Warma laskettiin vesille Uudenkaupungin Varvinmäellä marraskuun 26. päivänä vuonna 1921 ja se valmistui purjehduskuntoon miltei tasan 81 vuotta sitten eli toukokuussa 1922. Ensimmäiselle matkalleen maailman merille se lähti Uudestakaupungista toukokuun 23. päivänä.

Warman pituus oli 61,5 metriä, leveys 10,7 metriä ja lastiruuman syväys 5,2 metriä. Sen vetoisuus oli 649 nettorekisteritonnia ja se lastasi noin 1300 tonnia.

Vaso on toistaiseksi avoinna kaikkina päivinä kello 10 - 18. Pääsymaksua ei peritä.

Laivanrakennusmestarina toimi J. Lehtonen ja töitten ylivalvojana merikapteeni J.A. Malen. Laivan varustaja oli Uudenkaupungin Laiva-Osakeyhtiö, joka oli aiemmin rakennuttanut samaisella Varvinmäellä jo kolme puista purjelaivaa vuosina 1917-20.

Warma valittiin pienoismallin aiheeksi kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että Warma oli varsin kaunis laiva. Toinen on se, että Warma oli lajinsa viimeinen.

Lajinsa viimeinen maailmassa?

Se oli viimeinen Uudessakaupungissa rakennettu puinen purjelaiva. Samalla se oli mitä ilmeisimmin viimeinen puusta rakennettu parkkilaiva sekä Suomessa että Pohjolassa -ja todennäköisesti myös läntisessä Euroopassa ja jopa koko maailmassa. Jos ja kun näin on, Warma oli viimeinen lenkki perin pitkässä ketjussa, sillä juuri puiset parkit olivat kauan keskeisessä asemassa maailman merenkulussa.

Warma purjehti Uudenkaupungin Laiva-Osakeyhtiön lipun alla vuoteen 1930. Varustamon konkurssin myötä se siirtyi purjelaivojen kuninkaaksikin kutsutun Gustaf Eriksonin kuuluisaan purjelaivastoon Maarianhaminaan. Varsinkin Uudenkaupungin vuosina Warman purjehdukset kulkivat paljolti samoja reittejä. Kesällä ja syksyllä se kuljetti puutavaraa Suomen ja Ruotsin satamista Englantiin, yleensä Lontooseen.

Myöhään syksyllä se haki usein kaoliinilastin Cornwallista ja vei sen Välimerelle, yleensä Genovaan Italiaan. Sen jälkeen laiva otti suolalastin jostakin Välimeren satamasta ja toi sen keväällä Suomeen tai Ruotsiin. Esimerkiksi ensimmäisellä matkalla Warma lastasi suolaa Ibizalta ja toi sen Turkuun ja Uuteenkaupunkiin.

"Ro ro -alus"

 Warman kohdalla voitaisiin nykytermejä käyttäen puhua siis jopa jonkinlaisesta linjaliikenteestä.

Merenkulun asiantuntijoiden mukaan Warman purjehdus vuonna 1930 kaoliinilastissa Cornwallista Genovaan ja takaisin suolalastissa Sisiliasta Göteborgiin on viimeinen syvänvedenpurjehdus, jonka puinen kolmimastoparkki on kauppamerenkulussa tehnyt.

Warma purjehti maailman meriä 14 hengen väellä. Väki muodostui yleensä päälliköstä, kahdesta perämiehestä, stuertista, puosusta, timperistä, neljästä matruusista tai puolimatruusista sekä neljästä jungmannista.

Uudenkaupungin vuosina Warman päällikkönä toimi vain kaksi merikapteenia eli Arthur Hjalmar Henriksson ja Elis Elo. Henriksson hoiti päällikkyyttä kaikkiaan miltei seitsemän vuotta viimeistä matkaa lukuun ottamatta.

Hyvä purjehtija

Warma oli hyvä purjehtija. Sen saavuttama suurin nopeus oli 13 solmua. Pisin vuorokauden aikana purjehdittu matka oli puolestaan 263 meripeninkulmaa, mikä merkitsee 11 solmun keskinopeutta. Ensimmäisellä matkallaan se purjehti Lontoosta Kemiin vain 11 vuorokaudessa.

Warma lähti viimeiselle matkalleen Uuraasta Lontooseen syksyllä 1936. Pohjanmerellä laiva joutui kovaan myrskyyn. alkoi vuotaa, vaurioitui muutenkin ja joutui hakeutumaan hätäsatamaan Cuxhaveniin Saksaan. Siellä se myytiin lopulta huutokaupalla hylkynä saksalaisille ostajille.

Warman purjehdukset päättyivät siten virallisestikin toukokuussa vuonna 1937 eli se ehti kulkea meriä siis kaikkiaan noin 15 vuotta.

Warman "pienoismalli"

Parkkilaiva Warman pienoismalli on rakennettu mittakaavassa 1:10. Sen pituus on 7,5 metriä, leveys kaksi metriä ja korkeus 4,3 metriä.

Rakentaminen aloitettiin Uudenkaupungin merihistoriallisen yhdistyksen aloitteesta vuonna 1998 eli aikaa kului kaikkiaan noin viisi vuotta. Varovaisen arvion mukaan talkootunteja on kertynyt noin 5000.

Aktiiviseksi rakentajajoukoksi muodostui kymmenen miehen ryhmä, johon kuuluvat eläkkeellä oleva varastonhoitaja Sakari Ampuja
Insinööri Jouko Elo
Kauppias Mikko Maanila
Veneenrakentaja Heikki Hagman
Laivanrakennusinsinööri Matti Haroma
Lääkäri Jukka-Pekka Mäkelä
Eläkeläinen Erkki Santonen
Puuseppä Ville Ruohola
Työnopastaja Timo Kulmala ja
Psykologi Kai Söderström.

Hanke on toteutettu Uudenkaupungin kansalaisopiston laivanrakennuspiirinä, jonka vetäjänä on toiminut Ville Ruohola.

Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys ja kansalaisopisto ovat toimineet hankkeessa ikään kuin laivanvarustajina eli ne ovat hankkineet tilat, työkalut ja materiaalit rakentamista varten.

Rahaa Warman rakentamiseen on käytetty vuokrien, työvälineiden, rakennusmateriaalien ja vetäjäpalkkioiden muodossa kaikkiaan noin 200 000 markkaa eli noin 34 000 euroa. Merihistoriallinen yhdistys on rahoittanut omaa osuuttaan myymällä Warma-aiheisia puhelinkortteja, postikortteja, pinssejä, paitoja, solmioita ja mitaleita. Lisäksi yhdistys on saanut avustuksia kahdelta säätiöltä. Mallin rahallista arvoa on mahdoton määritellä, mutta jotain asiasta kertoo se, että Warma on vakuutettu 120 000 euron arvosta.

	Tarkastaja Hannu Grön Merenkulkulaitoksesta luovutti Warman mittaustodistuksen alkuperäisen kaksoiskappaleen vuodelta 1922.

Yhdistys on rahoittanut projektia mm. myymällä Warma pinssejä, kravatteja, postikortteja (1,2), puhelinkortteja, mitaleita.

• Warman matkat uusikaupunkilaisen aluksena
• Kirja parkkilaiva Warmasta, lue lisää
• Warma Forum Marinumissa v. 2003