LÄHEISYYTTÄ VAI LAATUA?

Kouluverkkoon puuttuminen on kaupunkilaisille kipeä asia. Asuinpaikastaan riippumatta useat ovat halunneet säilyttää pienet koulut ja vedonneet lapsiystävällisyyteen ja pehmeisiin arvoihin. Opetusta voi tarkastella monelta kantilta.

Meillä Uudessakaupungissa perusopetuksesta on vuodesta 2000 tähän päivään karsittu rankasti. Oppilaiden opetustuntien määrää on supistettu 228 tuntia eli yli kaksi kuukautta. Meillä on siis säästetty tuntikehyksestä mutta säilytetty rakenteet. Toki löytyy kuntia, joissa asiat ovat yhtä huonosti tai jopa meitä huonommin.

Tällä hetkellä Pohjoiskulma ja Lahti ovat 2-opettajaisia kouluja, ja tämänhetkisten oppilasmäärien valossa Hallu on syksystä 2007 2-opettajainen. Oppilasmäärät siis vähenevät, suunnittelukaudella eli vuoteen 2012, tilastojen mukaan yli 300 oppilaalla. On tosin sanottu että ei pidä tuijottaa tilastokeskuksen negatiivisiin ennusteihin vaan ajateltava positiivisesti. Ahti Karjalainen sanoi aikanaan, että ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Tilastot ovat kuitenkin se ainut tosiasia, jonka perusteella päätöksiä voidaan tehdä kutakuinkin luotettavasti. Tietysti voimme toivoa, että oppilaita ja väkeä tulee lisää Uuteenkaupunkiin, mutta toiveiden varaan ei budjettia pidä rakentaa.

Tämänhetkisten väestötietojen perusteella iso osa kouluista on muutaman vuoden kuluttua sellaisia, joissa peruskoululaisia opetetaan yhdysluokissa. Siitä, onko yhdysluokka hyvä vai huono, on monenlaisia näkemyksiä, puolesta ja vastaan.

On sanottu, että nimenomaan pikku koulut, ns. korttelikoulut ovat lapsiystävällisiä. Yksimielisiä varmaan ollaan siitä, että opettajalta yhdysluokan opettaminen vaatii valtavasti enemmän kuin vain yhden ikäluokan opettaminen kerrallaan. Myös oppilaalta yhdysluokka vaatii enemmän, ennen muuta keskittymistä omiin tehtäviin. Oppilaiden suoritustaso ja uuden omaksuminen vaihtelee voimakkaasti jo yhdessä ikäluokassa. Kaksiopettajaisessa koulussa opettajan pitäisi olla taikuri, joka pystyy opettamaan neljän eri ikäluokan eritasoisia oppilaita yhtä aikaa.

Uudenkaupungin Opettajien Ammattijärjestö on antanut lausunnon, jonka mukaan kaksiopettajaiset koulut vaarantavat lasten tasavertaiset oikeudet saada opetusta. Samalla OAJ edellytti pikku kouluille kolmatta opettajaa opetuksen tason säilyttämiseksi. Tähän tarvitaan rahaa n. 90 000 euroa ensi syksynä. Kun 2-opettajaisten koulujen määrä kasvaa, tarvitaan lisää rahaa 30 000 euroa/ koulu.

Kaikki oppilaat eivät pysy opetuksen tahdissa, yksittäisen opettajan aika ei suuressa luokassa tai yhdysluokassa riitä, lapsi turhautuu ja alkaa oirehtia. Tarvitaan tukiopetusta ja erilaisia tukitoimia – ja lopulta yksi vaihtoehto on erityisluokalle siirto. Tämä tulee kalliiksi, ei vain kaupungille vaan myös ja ennen muuta ko. oppilaalle.

Tänä päivänä lähes joka luokassa eritasoisten oppilaiden lisäksi on myös erilaisista oppimisvaikeuksista kärsiviä, joiden tehokas oppiminen vaatisi erityisopettajan palveluja. Pikku koulussa erityisopettaja vierailee tarpeen mukaan, mutta kouluverkkokeskustelun aikana parjatuissa ns. isoissa kouluissa erilaisia tukipalveluja on tarjolla joustavasti kaiken aikaa. Erityisopettajan lisäksi mm. koulupsykologin, koulukuraattorin ja kouluterveydenhoitajan. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tulisi resurssit, erilaiset tukitoimet ja erityisopetus käyttää tarkoituksenmukaisimmin ja tehokkaimmin kaikkien peruskoululaisten parhaaksi.

Kouluyksikköjen määrä ei takaa opetuksen laatua. Koulun kokoa verrattomasti tärkeämpi on luokkakohtainen oppilasmäärä. Riittävän pieni luokkakoko varmistaa sen. että opettajan aika riittää myös hitaammin oppiville.

Moniopettajaisessa koulussa oppilas hyötyy myös luokanopettajan erikoistumisesta johonkin aineeseen. Näin esimerkiksi Pohitullissa oppilailla on mahdollisuus mm. musiikissa, englannissa ja käsitöissä saada opettajaksi näihin aineisiin erikoistunut luokanopettaja.

Vielä en ole puhunut mitään euroista. Pikkukouluilta loppui tämän vuoden alusta korotettu valtionapu. Opetustoimen saamaa valtionapua vähentää myös oppilasmäärien vähentyminen. Niinpä kaupungin pitää panostaa vuositasolla 400 000 euroa enemmän perusopetuksen säilyttämiseen edes nykyisellään. Kaikki valtuustoryhmät ovat mielestäni puheissaan olleet sitä mieltä, että perusopetukseen pitää satsata. Panostus vaatii siis lisää rahaa tuon 400 000 euron päälle! Kouluverkkoselvityksen yhteydessä opetushallituksen laskentapäällikkö arvioi, että Uudenkaupungin valtionapujen menetys on 1,8 miljoonaa vuoteen 2010 mennessä. Tämä tarkoittaa noin neljännestä nykyisestä valtioavusta.

Taloussuunnitelmaan on kirjattu sitovaksi tavoitteeksi yhtenäiskouluperiaatteen toteuttaminen. Tähän pitäisi pyrkiä, ei vain Kalannissa, vaan myös keskusta-alueella. Valtuuston esityslistalla s. 23 esitetty Seikowin ja Pohitullin koulujen hallinnollinen yhdistäminen elokuun alussa 2007 mahdollistaa yhtenäiskouluperiaatteen toteutumisen myös keskustassa. Ellei mitään tehdä, pitää Seikowissa muutaman vuoden kuluttua siirtyä yhdysluokkaopetukseen. Seikow voisi profiloitua 1-2. luokkalaisten kouluksi, mistä oppilaat jatkaisivat Pohitulliin ja sieltä edelleen Viikaisiin. Näin oppimiselle tulisi jatkumo syöttävästä koulusta vastaanottavaan kouluun. Rajaa ala- ja yläkoulun madaltaisi se, että aineenopettajat voisivat opettaa joitakin aineita jo Pohitullin oppilaille ja vastaavasti luokanopettajat joitakin Viikaisilla. Tätähän tapahtuu jo nyt. Tätä ratkaisua puoltavat s.24 esitetyt perustelut, etenkin mahdollisuus kokeilla ja toteuttaa yhteistyötä vapaa-aikatoimen ja seurakunnan kanssa. Näin ehkä toteutuisi huomaamatta pienten oppilaiden eheytetty koulupäiväkin.

Oma lukunsa on lapsen koulutien turvallisuus tai turvattomuus. Ns. lähikouluunkin voi matkaa kertyä jopa kolme kilometriä. Haja-asutusalueella se tarkoittaa pahimmillaan pimeää vilkkaasti liikennöidyn autotien piennarta tuulessa ja tuiskussa. Jos koulumatka pitenee tästä, saman koululaisen poimii kotiportilta bussi tai koulutaksi.

On sanottu, että koulu on muutakin kuin koulu. Näin varmasti onkin. Koulussa lapsi tutustuu ikätovereihinsa ja solmii mahdollisesti koko elämän säilyviä suhteita. Pienessä koulussa ikätovereita on vain kovin vähän. Käydyissä keskusteluissa on painotettu koulun merkitystä kyläyhteisölle ja sen tulevaisuudelle. Koulu on kuitenkin ennen kaikkea koulu. Se on ennen muuta lasten oppimista varten. Itselleni lapsiystävällisyys tarkoittaa, että koulu palvelee lapsen etua, hänen oppimistaan.

Esitänkin, että s. 23 kaupunginjohtajan tekemät kouluverkkoa koskevat ehdotukset toteutetaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Pohjoiskulman koulu yhdistetään pääosin Männäisten kouluun 1.8.07 alkaen ja Lahden koulu Männäisiin 1.8.08 alkaen.

Pohitullin ja Seikowin koulujen hallinto yhdistetään 1.8.07 alkaen Seikowiin, ja näin muodostuvaan Seikowin kouluyksikköön sijoitetaan jatkossa ainoastaan ykkös- ja kakkosluokkien oppilaita.

Näin syntyneet säästöt ohjataan opetuksen kehittämiseen. Seikowin kouluyksikössä toteutetaan mahdollisuuksien mukaan myös esiopetusta ja iltapäivätoimintaa.Tämän ratkaisun myötä koulut, niin oppilaat kuin opettajatkin, saavat työrauhan ainakin vuoteen 2009.

Pirkkoliisa Heino