MUU MAA MUSTIKKA, OMA MAA MANSIKKA - TERVEYDENHOIDOSSAKIN

Uudenkaupungin Sanomat kertoi etusivullaan 12.7. terveyskeskuksen selvinneen vaikeuksistaan. Valtuusto päätti myöntää rahat lakkautettavaksi aiottuun omalääkärin virkaan. Sisäsivuilta selvisi, että viimeinenkin virka todennäköisesti saadaan täytettyä ja lääkäripula helpottuu. Hyvä, että järki voitti.

Meillä oli kolmatta viikkoa kylässä amerikkalainen aviopari Pennsylvaniasta. Helteistä nauttiessamme kerroin, miten meillä julkinen terveydenhoito on järjestetty. Kysäisin, miten heillä.

Sain kuulla, että Pennsylvanian osavaltiossa aviopari maksaa joka kuukausi 550 dollaria vakuutusmaksuja mahdollisen sairauden tai tapaturman varalta. Lapsiperheelle vastaava maksu on noin 750 dollaria. Vakuutuksen turvin pääsee lääkäriin keskimäärin 10 dollarin hinnalla, ensiapuun 25 dollarilla ja vaihtoehtoisista, halvemmista reseptilääkkeistä maksaa itse 10 dollaria, tunnettujen lääketehtaitten merkkilääkkeistä 25 dollaria. Mikäli tarvitsee sairaalahoitoa, hoidosta maksaa itse 400-500 dollaria vuodessa, 80 % korvaa vakuutus.

Kysyin tietysti myös niistä, joilla ei ole varaa kalliisiin vakuutusmaksuihin. Aviopari vakuutti, että yleiset suuret sairaalat eivät käännytä ketään tosi sairasta oveltaan, vaikkei vakuutusta olisikaan, mutta tarjoavat vain minimihoidon. Yksityiset klinikat eivät sen sijaan anna hoitoa kuin vakuutuksen omaaville maksukykyisille potilaille..

Maanantain Helsingin Sanomissa 14.7. kerrottiin Tampereen kokeilusta, jossa synnyttäjät lähetetään kotiin jo 58 tunnin kuluttua synnytyksestä. Tiedustelinpa siitäkin, miten heillä. Amerikkalaiset kertoivat, että synnyttäjät ohjataan kotiin seuraavana päivänä, vaikka lääkärit suosittelisivat pitempää sairaalassaoloa. Vakuutuslaitos sanelee näin, sillä vakuutus kattaa vain päivän. Samantapainen käytäntö koskee kaikkia potilaita. Kun vakuutuksen maallikot katsovat, että potilas on kuluttanut tarpeeksi vakuutusrahoja, hänet pitää passittaa kotiin lääkärien mielipiteistä huolimatta. Tietysti, jos potilas haluaa jäädä, hän voi tehdä sen omalla kustannuksellaan, mikä puolestaan maksaa maltaita, tuhansia dollareita.

Pennsylvaniassa, kuten todennäköisesti muissakaan osavaltioissa, ei ole ilmaista hammashoitoa edes lapsille tai nuorille. Hammaslääkärin antama hoito maksaa paljon. Pennsylvaniassa ei myöskään ole kunnan tai valtion rahoittamia äitiys- tai lastenneuvoloita. Sen sijaan on yksityisklinikoita ja hyväntekeväisyysjärjestöjen ylläpitämiä laitoksia. Äitiyslomalle voi yleensä jäädä lapsen synnyttyä kuudeksi viikoksi menettämättä työpaikkaansa, mutta ilman korvauksia. Isyyslomaa ei niinikään tunneta. Mikäli äiti haluaa hoitaa lastaan pitempään, on riski jäädä työttömäksi. Jos lapsi sairastuu, kotiin voi jäädä, mikäli äidillä on käyttämättömiä lomapäiviä.

Meillä terveydenhoito rahoitetaan verotuksella. Yhdysvalloissa verotus on kevyempi. Tuloveroprosentti on 15-37% tuloista riippuen. Lisäksi on meidän arvonlisäveromme kaltainen vero, joka vaihtelee osavaltiosta toiseen. Pennsylvaniassa se on 6%, mutta sitä ei peritä ruoasta, vaatteista tms. välttämättömästä, Virginiassa se on 4,5%, mutta se maksetaan kaikista tuotteista.

Kun valtaosa meistä suomalaisista lomailee tätä lukiessa, paiskii amerikkalainen palkansaaja töitä. Tavallinen työntekijä saa työnantajasta riippuen keskimäärin kaksi viikkoa lomaa. Tällainen loma kuitenkin edellyttää pitempiaikaista työsuhdetta. Vuoden työskentely oikeuttaa viikon lomaan. Lisäksi ovat tietysti itsenäisyyspäivän kaltaiset lomapäivät, joita on kymmenisen kappaletta kuten meilläkin.

Jokainen voi itse miettiä, kumman systeemin valitsisi.