Peruskouluun, oppilaiden tulevaisuuteen, on panostettava!

Oppilaiden vaikeudet ovat lisääntyneet Suomen kouluissa, niin että erityisopetukseen pysyvästi siirrettyjen osuus kaikista oppilaista on noussut lähes kuuteen prosenttiin. Samanaikaisesti on lisääntynyt myös niiden erityistä tukea tarvitsevien osuus, joita opetetaan yleisopetuksen yhteydessä. Jo peruskoulun ensimmäisillä luokilla on entistä selvemmin havaittavissa oppilaiden sosiaaliset ongelmat, rajattomuus ja oppimisvaikeudet. Tulevina vuosina oppilaiden erilaisuuden arvellaan entisestään lisääntyvän, samoin erityistuen tarpeen.

– Osin erityistä tukea tarvitsevien määrää lienee lisännyt diagnostiikan kehittyminen. Ongelmat havaitaan ja tunnistetaan paremmin, toteaa Uudenkaupungin koulu- ja sivistystoimen johtaja Inkeri Parviainen.

– Tänä lukuvuonna Pohitullin pienluokat ovat täydempiä kuin koskaan, opetusryhmiä on kuusi ja oppilaita yhteensä 58, keskimäärin 10 oppilasta kullakin luokalla, kertoo Pohitullin koulun rehtori Merikki Jäntti. Pienluokan oppilas opiskelee omaa tahtiaan henkilökohtaisen opetussuunnitelmansa mukaan. Oppimisessa tehdään paljon yhteistyötä niin kotien kuin eri viiteryhmien kanssa. Tällainen pienluokkaopetus on tarpeen myös tulevaisuudessa niin Parviaisen kuin Jäntinkin mukaan. Parviaisen mukaan on tosin mahdollista, että erityisoppilaita sijoitetaan nykyistä enemmän tavallisille luokille siten, että he opiskelevat omassa ryhmässään erityisopettajan johdolla tietyt oppiaineet, usein matematiikan, äidinkielen yms. teoria-aineet. Tällä hetkellä Jäntin mukaan arvokasta on se, että nämä opiskelevat kaikkia aineita pienryhmissä. Näin voidaan panostaa käden taitoihin, joista moni löytää tulevan ammattinsakin.

– Erilaiset lapset tarvitsevat erilaisia tukitoimenpiteitä. Jokainen lapsi on yhtä arvokas, korostaa Parviainen. Hän jatkaa, että mikäli erityistä tukea tarvitsevat sijoitetaan tavallisille luokille, pitää eri kouluissa olla enemmän erityisopettajia kuin tänä päivänä on. Jäntin mukaan oppilaiden hajauttaminen eri kouluille ja luokille vaatii onnistuakseen resursseja, joita ei tällä hetkellä ole. Lisäksi yleisopetuksessa oleva erityisoppilas on helppo unohtaa, etenkin silloin kun luokalla on huomiota vaativia vilkkaita oppilaita ja erityistukea tarvitseva oppilas on kiltti ja häiritsemätön. Hän kulkee joukon jatkona, mutta ei opi.

Omasta mielestäni hyvin erilaisten oppilaiden opettaminen samassa luokassa edellyttää nykyistä selvästi pienempiä oppilasryhmiä; luokan ihannekoko olisi 20, ensimmäisellä ja toisella luokalla sen allekin, mutta esimerkiksi keskustan kouluissa oppilaita saattaa olla yli 30. Yksinkertainen matemaattinen laskutoimitus kertoo, että jos oppilaita on luokalla 22, opettajalla on kaksi minuuttia antaa kullekin oppilaalle henkilökohtaista ohjausta – tämä ei luonnollisestikaan riitä. Opetusryhmiä ei kuitenkaan aina pienennetä. vaikka luokalla olisi erityisopetusta tai erityistä tukea tarvitsevia. Toistaiseksi useat tällaiset oppilaat ovat saaneet opiskella omaan tahtiinsa pienluokissa. Pienluokassa oppilaan itsetunto vahvistuu – hän ei ole aina se luokan heikoimmin osaava, kuten yleisopetuksessa helposti kävisi. Omasta porukasta löytyy helposti myös kaveri, jolloin koulunkäynti on mukavampaa. Valitettavan usein yleisopetuksessa oleva erilainen oppilas jää yksin.

Uudenkaupungin peruskouluissa on alettu ottaa asteittain käyttöön uudet opetussuunnitelmat, joiden myötä lukuaineiden tuntimäärä kasvaa, samoin koulun teoreettisuus. Opetussuunnitelmat korostavat, että oppilaiden erilaiset oppimistyylit sekä yksilölliset kehityserot ja taustat tulee ottaa entistä paremmin. huomioon, niin että kaikki saavuttaisivat opetukselle asetetut tavoitteet. Opetushallituksen tuoreen tutkimuksen mukaan opettajan tulisi opetuksessaan ottaa huomioon myös pojat, joita nykyopetus ei aina motivoi riittävästi. Integrointi, erityistukea vaativien oppilaiden siirtäminen yleisopetukseen hankaloittaisi lisäksi tavallisten oppilaiden tilannetta, sillä nämä jäävät muutenkin liian vähälle huomiolle suurissa ryhmissä. Samoin käy lahjakkaiden oppilaiden. Opetusryhmien lakisääteinen, tuntuva pienentäminen merkitsisikin tuntuvaa parannusta ja kehitystä. Se olisi niin opettajien kuin ennen muuta oppilaiden etu..