Kameroista (ja vähän filmeistäkin)
Kameroista (ja vähän filmeistäkin)
Aloitin valokuvausharrastukseni 15 vuoden iässä Yashica A-kameralla, joka on hyvin yksinkertainen kaksisilmäinen peilikamera. Seuraava kamerani oli sitten Olympus Pen S-puolikino ja sitten seurasi Fujica Half 1.9 - oikein hyvä puolikinokamera, jos jollakulla sattuu olemaan ylimääräinen, ostaisin sen mielelläni.
Ensimmäinen järjestelmäkamerani oli Canon FT QL, jonka ostin uutena vuonna 1969 - oikein hyvä kamera, johon hankin 35 mm:n, 50 mm:n ja 135 mm:n objektiivit ja paljelaitteen. Olin hyvin tyytyväinen tähän kameraan kunnes 9 vuoden palvelun jälkeen suljin alkoi valottaa epätasaisesti ja kamera pilattiin huollossa.
Vuonna 1978 ostin Pentax MX:n, koska pidin Nikonin objektiiveja liian kalleina ja uutta Canon A ykköstä liian monimutkaisena. Joskus mietin, teinkö oikean päätöksen, mutta minulla on vain hyvää sanottavaa Pentaxeistani. Ostin MX:ään f:2.8/28 mm, f1.7/50 mm ja f.4/100 mm (makro) objektiivit. Sitten Pentax LX tuli markkinoille ja pari ystävääni oli aikeissa ostaa sellaisen. Niinpä tammikuussa 1982 minut houkuteltiin vaihtamaan äm-äksäni äl-äksään varsin edullisin ehdoin, sillä ostimme niitä kolme. Sama LX palveli minua erittäin uskollisesti 24 vuotta eikä minulla ole ollut mitään syytä katua kauppaa - mutta toivon, että olisin pitänyt myös MX:ni. Olen havainnut, että LX:n valotusautomatiikka tarvitsee puhdistusta suunnilleen 5 vuoden välein, mutta se ei liene liiallista.
Vararunkona minulla on Pentax ME vuodelta 1978. Se on ollut täysin luotettava, valotusmittari säädettiin, ensimmäinen kerta 20 vuoteen - mutta hajosi juuri eikä kannata korjata. Olen myös käyttänyt kahta ME Superia - toinen kromattu, toinen tyylikäs musta - ja myös ne ovat olleet täysin luotettavia.
Minulla oli seuraavat manuaalitarkenteiset optiikat Pentaxeihini: 35-105 mm Pentax (suurin aukko "kiinteä" f:3.5 - hyvin painava mutta laadukas objektiivi), mainitut 50 mm ja 100 mm Pentaxit - mutta ne on sittemmin myyty eri puolille maailmaa - makro meni Taiwaniin.
No, kävipä sitten niin, että poikaset paikallisessa Vakka-Suomen Kameraseurassa alkoivat siirtyä hienoihin Nikoneihin ja katsella vähän alaviistoon Pentaxiani. Niinpä jonkin ajan kuluttua aloin ajatella, miten pääsisin tasoihin. Pähkähullu ajatus, mutta siltä tuolloin tuntui. Ja niin sitten syksyllä 1981 ostin Leica CL:n ja Summicron C f:2/40 mm:n normaaliobjektiivin, käytettyjä, mutta kohtuullisessa kunnossa. Myöhemmin ostin vielä 90 millisen Tele-Elmarit f:2.8 objektiivin. Oikein hyvä, kevyt varustus matkoja yms. varten.
Sitten vuoden 1984 Photokinassa esiteltiin Leica M6. Lyhimmän mahdollisen empimisen jälkeen päätin, että haluan sellaisen. Tein tilauksen lokakuussa 1984 ja M6 toimitettiin elokuussa 1985, CL meni vaihtoon.
Olen kokeillut Leicaan monenlaisia objektiiveja, mutta nyt minulla on 15/4.5 Voigtländer Super-Wide Heliar, 35/1.7 Voigtländer Ultron, 50/2 Leitz Canada Summicron vuodelta 1982 ja 90/2 Leitz Canada Summicron vuodelta 1984 (vaikka ostin sen uutena vuonna 1987!). Minulla oli myös 135/2.8 Elmarit ja ihan hyvä objektiivi se olikin, mutta liian painava ja kömpelö, joten myin sen. Minulla oli pitkään myös 35/1.4 Summilux vuodelta 1976, mutta se ei ollut oikein hyvä. Minulla on myös Visoflex II peilikammio ja erittäin hyvä Elmar 65/3.5 makro (vanha kromattu versio, vuodelta 1964). Varsin työläs käyttää, mutta laatu on todella hyvä.
Mekaanisesti ja ulkonäöltään Voigtländer-objektiivit (made by Cosina) ovat todella laadukkaita ja sopivat siksi Leican kanssa käytettäviksi. Optisesti 15-millinen on myös erittäin hyvä, mutta onhan se varsinainen laajakulma, sen oikea käyttö vaatii kyllä opettelua. Ultronista minulla ei vielä ole paljon kokemusta, mutta on se parempi kuin Leitzin vanha 1.4/35 Summilux.
Kymmenen vuotta sitten ostin Nikon FE2:n ja 28-85 mm Nikkor zoom-objektiivin, 20 millisen Nikkorin ja MD-12 -moottoriperän. Oikein hyvä paketti, mutta ei havaittavasti parempi kuin Pentax-kalustoni. Mutta sitten kävi köpelösti, kaaduin Iniön jäätiköillä ja kamera-zoom-moottori-yhdistelmä osui maahan. Kamera ja moottori selvisivät vammoitta, mutta 28-85 millinen vääntyi muodottomaksi. Vakuutus korvasi korjauksen, mutta zoom oli 3.5 kuukautta Japanissa. Kyllästyin ja myin Nikonit pois.
Mitä automaattitarkennukseen tulee, en ole ollenkaan sitä vastaan. Minulla oli Pentax Z20 neljä vuotta - eikä mitään ongelmia - mutta tämä kamera tuntui aivan liian mutkikkaalta. Se teki, mitä käsketään, mutta oikean käskyn löytämiseksi pitäisi käyttöohje osata ulkoa. Niinpä myin sen - 35-105 mm Pentax objektiivilla (oikein hyvä optiikka) - ja ostin tilalle uuden kameran, joka on Pentax MZ-5n 28-70 millisellä f:4.0 Pentax AL objektiivilla. Ensivaikutelma MZ-5n:stä oli erittäin positiivinen, valotusjärjestelmä toimi oikein hyvin jopa yhdysrakenteista salamaa täytevalona käytettäessä - toki vaaleat kohteet edellyttävät valotuksen korjausta. Myös 28-70 optiikka (made in Vietnam!) on varsin suorituskykyinen.
Jos haluat lukea lisää MZ-5n-kokemuksistani, englanninkielinen juttu löytyy TÄSTÄ.
Minulla on ollut myös 100-300 mm autofocus-Pentax (keskinkertainen), mutta vaihdoin sen Sigman 70-300 APOon (parempi optiikka!). Ostin kyllä myös Sigman uuden f:2.8-4.0 28-105 millisen asfäärisen, kun 70 mm oli mielestäni vähän lyhyt, mutta siitä luovuin pikaisesti, sillä vietnamilainen optiikka oli selvästi terävämpi. Sijaan hankin f:2.8 20mm Pentaxin, sillä laajakulmaa toki tarvitaan.
Kehitys on kuitenkin tästä vielä kehittynyt. Pentax julkisti vuoden 2000 Photokinassa uuden "lippulaivan" MZ-S:n ja erittäin käyttökelpoisen objektiivin nimeltä SMC Pentax 3.5-4.5/24-90 IF & AL, tosin ne olivat vielä vitriinissä eikä niitä saanut koskea. Aluksi kiinnostuin objektiivista ja tilasin sen heti, odotus kesti puolisen vuotta - ja luulenpa, että minun objektiivini on toinen tai kolmas Suomeen tulleista. Ja se on todella hyvälaatuinen ja käyttökelpoinen optiikka.
Sitten maahan tuli muutamia MZ-S -runkoja ja edustajat kiertelivät ympäri maata valokuvausliikkeissä esittelemässä sitä. Uudessakaupungissakin tällainen heppu kävi - ja koska minulla ei ollut tilaisuutta silloin olla paikalla - jätti kameran liikkeeseen. Kävin myöhemmin sitä katsomassa ja vaikutelma oli kyllä positiivinen, mutta en innostunut suuremmin. Maahantuoja ei kuitenkaan halunnut sitä takaisin ja teki minulle tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Heti perään hankin myös paristokahvan, jossa on laukaisin pystykuvia varten - sen kanssa MZ-S käy käteen todella hyvin. Jos kiinnostaa, englanninkielinen juttu MZ-S -kamerasta löytyy TÄSTÄ. Laadukas peli se on.
Käytän toki muitakin kameroita. Kun halusin kulkea kevyissä varusteissa, käytin Canonet GIII-mittaetsinkameraa - helppo käyttää ja objektiivi on laadukas, kunhan himmentää jonkin verran. Tosin sen automaattivalotussysteemi on yksinkertainen ja virheitä tulee helposti. Objektiivi on kyllä hyvä: minulla oli tilaisuus verrata kuvalaatua samassa tilaisuudessa Konica pokkarilla (jossa oli 28-70 objektiivi) otettuihin kuviin, kummatkin salamalla, joten tärähdysvaarakin oli eliminoitu ja Canonet voitti - selvästi. Nyttemmin olen luopunut Canonetista jäljempänä mainittavan kameran hyväksi.
Jos haluan kulkea vieläkin kevyemmissä varusteissa, otan mukaan hyvin kompaktin Rollei 35 S-kameran, jota ei ole ihan helppo käyttää ja jonka valotusmittari on vieläkin konstikkaampi. Mutta kun saa kaiken kohdalleen, laatu on erinomaista, Leica-luokkaa.
Koska aloitin valokuvauksen kaksisilmäisellä, tuntui, että sellainenkin täytyy olla. Niinpä ostin Rolleiflex 3.5E:n, joka oli varustettu legendaarisella Carl Zeiss Planar -objektiivilla ja annoin kunnostaa sen - maksoi pirusti. Sitten minulle tarjottiin hyväkuntoinen Rolleiflex 3.5F, jonka ostin ja myin pois 3.5E:n. 3.5F:n objektiivi on Schneider-Kreuznach Xenotar, joka ei ole ollenkaan legendaarinen, mutta mielestäni se on parempi kuin Planar. Ikävä kyllä Rolleiflexiä ei tule käytettyä tarpeeksi usein.
No niin, kun minulla jo oli kaksi Voigtländer-objektiivia, heräsi halu hankkia myös runko. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin objektiivien Leica-kierrekiinnityksellä varustettuun Bessa-R malliin. Ajatuksena on pitää systeemin koko mahdollisimman pienenä, sillä objektiivivalikoima on niukka, etsimessä on helokehät vain 35, 50, 75 ja 90 -millisille linsseille - ja uudemmat Leica-lasit eivät käy. Tosin varsin pian tarjoutui mahdollisuus ostaa käytetty 2.5/75 Color-Heliar, mutta sehän on pieni ja kevyt - mutta erinomaista laatua. Niinpä nykyinen kevytvarustus koostuu Bessa-R rungosta plus 1.7/35 ja 2.5/75 objektiiveista - 4.5/15 mukana tarvittaessa. Tosin mielenkiinto 4/21 objektiivia kohtaan on alkanut herätä...
Ja sitten - vain yksi kysymys on vielä avoinna: mihin näitä kaikkia kameroita oikein tarvitaan? Pääasiassa harrastuksen vuoksi - siis omaksi iloksi. Minulla on ollut muutamia näyttelyitä, kritiikki on ollut positiivista. Olen myös ollut tekemässä kahtakin kuvakirjaa kotikaupungistani Uudestakaupungista ja kuvannut runsaasti PR-kuvia esitteisiin ym. Silloin tällöin kirjoitan juttuja vanhoista kameroista Kameralehteen. Edellytin joskus itseltäni, että valokuvausharrastuksen tulee kannattaa itse itsensä ja pitkän aikaa se onnistuikin - mutta sitten aloin hankkia Leica-kamaa - eikä vapaa-aikaakaan tunnu olevan niin paljon kuin ennen.
Toistaiseksi en ole sanonut mitään filmeistä, mutta kuten kuviin liittyvistä teksteistä ilmenee, käytän lähes pelkästään Fujichrome 100 diafilmiä. Olen nyt kuvannut muutaman kymmentä rullaa uutta Sensia II filmiä ja olen hieman ymmälläni. Kyllähän Sensia II on terävä ja vähärakeinen ja väritkin ovat ehkä tarkemmat kuin edeltäjällään - mutta, ne eivät tunnu Fujin väreiltä. Muistuu mieleen vanha Ektachrome - sinisyys edellyttää skylight-suodattimen käyttöä, mutta entisen Fujichromen siniset taivaat ovat kadonneet. Kummallista - vai olikohan se vain kesän 1998 sää? Agfan filmit ovat rakeisempia, mutta värit ovat miellyttävämpiä. Niinpä mietin, pitäisiköhän ... Ja kokemukseni mukaan Kodakin uusi Select Series Elite Chrome tuntuu myös olevan oikein hyvä filmi.
No, tämä on minun ongelmani, ei sinun. Onhan toki erinomainen asia, että on valinnanvaraa. Ja itse asiassa olen pysynyt uskollisena Fujin filmeille.
Kiitokset mielenkiinnostasi! This is the END:
