Kirpulla Keski-Eurooppaan!
Pikkuautolla Eurooppaa kiertämään? Ei kai, yleensä kokeneet automatkailijat suosittelevat suuria ja tehokkaita autoja. Mutta tuo asenne on jäänyt ajastaan jälkeen: nykyajan pikkuautot ovat paljon parempia kuin ennen vanhaan, niillä pärjää hyvin niin Saksan autobaanoilla kuin Alppien rinteilläkin. Usko vain, puhun 15.000 Europpa-kilometrin kokemuksella!
Viime kesänä heräsi taas ajatus lähteä puolison kanssa autolla Italiaan, edellisestä reissusta kun oli kulunut jo viisi vuotta. Hieman arvelutti, kun välissä oli auto vaihtunut: vauhdikas Alfa-Romeo oli muuttunut 50-hevosvoimaiseksi Diesel-Corsaksi. Kahden hengen matkatavarat kyllä mahtuisivat Kirppuun, joksi vaimo hyötyajoneuvon oli heti ristinyt, mutta miten noin pienellä teholla pärjäisi Saksan vapaan nopeuden moottoriteillä? Ja miten Kirppu kapuaisi Alppien rinteet? Entä kestäisikö pieni auto?
Turhaa murhetta
Mitään syytä huoleen ei olisi ollut, kaikki sujui suunnitelman mukaan - no, jos ei paria harhaan ajoa oteta lukuun, mutta niistähän ei voi autoa syyttää. Saksan moottoriteilläkään ei ongelmia ollut, mutta tarkkaavainen piti olla ja tehdä niin kuin alkuasukkaatkin tekevät.
Jos tiellä oli kolme kaistaa samaan suuntaan, Kirppu paineli muun liikenteen
mukana suunnilleen sataakahtakymppiä. Koska nasta laudassa Kirppu kelasi
mittariin runsaat
Nopealla kaistalla taustapeiliä on seurattava, sillä kantaan saattaa tulla valojaan vilkuttamaan Porsche tai muu kiitäjä tosi nopeasti. Syytä paniikkiin ei silti ole, kiitäjissä on hyvät jarrut ja niiden kuljettajat ovat tottuneet siihen, että saksalaistenkin alta pois siirtyminen ottaa oman aikansa. Ensimmäiseen sopivaan rakoon on silti syytä mennä.
No, jos kaistoja on yhteen suuntaan vain kaksi, tilanne on hankalampi, sillä
kiitäjiä on väistettävä hitaalle kaistalle. Hitaalla kaistalla suuret rekat
junnaavat todella hitaasti, joten sieltä takaisin vetävälle kaistalle
siirtymisessä tarvittaisiin tehoa ja hyvää kiihtyvyyttä. Pienellä odottelulla
sopiva rako aina löytyy - ja saksalaiset hyödyntävät pienempiä rakoja kuin mihin
me olemme tottuneet. Siksi on syytä varautua siihen, että hitaammalta kaistalta
yht´äkkiä poukkoaa eteen auto. Erityisen ärsyttävää tämä on silloin kuin
hitaalla kaistalla
Yllättävää kyllä, kun nopealle kaistalle on päässyt, siellä kyllä pieni diesel pysyy varsin hyvin muun liikenteen mukana. Vaikka jonossa kulkevien autojen kiihtyvyys on hyvä, jonon kiihtyvyys on silti sen verran pienempi, että ongelmia ei tule - paitsi ne kiitäjät, mutta ei niitä kovin paljon ole.
Vapaista nopeuksista huolimatta ei Saksassakaan voi kovin pitkiä pätkiä täysillä päästellä, siitä pitää muu liikenne huolen. Silloin tällöin liikenne puuroutuu pysähdyksiin asti. Meille näin kävi noin kerran päivässä, mutta pysähdykset eivät yhtä Europa Brücken onnettomuuspaikkaa lukuun ottamatta kestäneet muutamaa minuuttia kauempaa.
Entä Italia? Periaatteessa sama kuin Saksa, mutta Saksassa liikenne soljuu suhteellisen tasaisesti omilla kaistoillaan kun Italiassa kaasutellaan ja jarrutellaan niin, että siellä täytyy olla koko ajan valppaana. Vuoristossa ei ole ongelmia pienelläkään autolla, nykyajan autot jaksavat kyllä kiivetä mäet. Karttaa on syytä lukea vähän normaalia tarkemmin, sillä jos joutuu vuoren väärälle puolelle, toiselle puolelle on harmittavan pitkä matka.
Pienuudesta hyötyä
Pienestä autosta voi olla joskus yllättävääkin hyötyä: sympatiaa.
Menomatkalla kävi niin, että lähestyimme Rödbyn lauttarantaa hyvissä ajoin, kolmisen tuntia ennen sen lautan lähtöaikaa, johon paikka oli varattu. Lauttajono alkoi kuitenkin jo muutamaa kilometriä ennen satamaa, joten jonottamaan jouduttiin.
Puolen tunnin matelun jälkeen päästiin lippuluukulle ja selitettiin, että meillä on varattu paikka. Lippumies lähti heti kahville ja jätti meidät vartiksi odottelemaan. Palattuaan mies osoitti meidät odottelemaan muiden sekaan ja niin olimme hetkessä saksalaisten mersujen saartamia.
Kun lautan lähtö alkoi uhkaavasti lähestyä eikä mitään tapahtunut kävin puhuttelemassa liikennettä ohjaavaa nuorta miestä, selitin että meillä on varattu paikka ja siellä nökötetään jonon keskellä eikä millään päästä pois. Kaveri ei osoittanut ensin mitään kiinnostusta ongelmaamme kohtaan, mutta kun hillitysti - tietysti englanniksi - manasin saksalaiset ja heidän isot mersunsa, hän havahtui.
Excuse me, mitä sanoittekaan? Toistin. Mikäs se teidän autonne on? Tuo pieni sininen tuolla keskellä. Kaveri tarttui radiopuhelimeensa ja tanskan mongerruksesta erotin sanat "lille blu Opel" ja kas kummaa, seuraavassa laivassa oli kuin olikin paikka pienelle autolle.
Seuraavaksi piti vielä saada Kirppu pois mersujen keskeltä ja sekin onnistui aivan ihmeellisesti. Liikenteen ohjaaja viittasi edellämme olevat autot syrjään odottamaan ja päästi meidät ajamaan laivaan - ja pysäytti taas jonon meidän perässämme. Ehdimme juuri siihen laivaan, johon varauksemme oli - niin että joskus on pienellä autolla helpompi noudattaa aikataulua kuin suurella.
PS. Autonvaihtoomme ei muuten liittynyt mitään erityistä dramatiikkaa kuten konkurssia, velkajärjestelyjä tms. - ainoastaan äkillinen realismikohtaus, jota ei suinkaan ole tarvinnut katua. Toinenkin Alfa-Romeomme on vaihdettu Corsaan - nyt punaiseen – niinpä meillä on His and Hers. Tai siis oli. Kahdeksan ja puolen vuoden ja 288.778 huolettoman kilometrin jälkeen alkuperäinen sininen Kirppu on vaihdettu – Toyota Corollaan – mutta onhan sekin diesel, tietenkin.