etusivu | arkisto | linkit | palaute

 

Espanjalainen ruokakulttuuri

 

 

JOHDANTO:

ESPANJA - MENNEISYYDEN JA NYKYISYYDEN VUOROPUHELUA

JOHDATUS OPINNÄYTETYÖHÖN

ESPANJALAISEN RUOKAKULTTUURIN MONET KASVOT:

ESPANJALAISEN RUOKAKULTTUURIN HISTORIALLISTA TAUSTAA

ESPANJALAINEN RUOKAKULTTUURI TAPAKULTTUURIN SILMIN

ESPANJALAINEN RUOKAKULTTUURI ALUEITTAIN:

Calicia ja Asturia

Baskimaa

Aragonia, Navarra ja Kantabria

Katalonia

Kastilia

Valencia ja Murcia

Andalusia

VIINIT JA ESPANJALAINEN RUOKAKULTTUURI

PUNAVIINIT

VALKOVIINIT

YHTEENVETO

LÄHTEET

 

 

1 JOHDANTO

1.1 ESPANJA - MENNEISYYDEN JA NYKYISYYDEN VUOROPUHELUA

Opinnäyte työni käsittelee Iberian niemimaalle levittäytyvän Espanjan ruokakulttuuria. Tulen tutustuttamaan sinut tämän Välimeren eksoottisen maan ruokakulttuuriin historian ja kulttuuristen sidoksien kautta. Espanja oli tunnettu kauppamahti jo vuosisatoja sitten, ja nykyäänkin maan vaikutus Välimeren kulttuuriin on edelleen voimakas.

Vuosi sitten perehdyin Italiaan ja sen ruokakulttuuriin, joka osoitti hyvin kuinka rikasta ja monisävyistä erimaiden, erityisesti Välimeren maiden kulttuurit ovat. Italialainen ruokakulttuuri onkin merkittävä ja hallitseva osa koko maan kulttuuria, eikä Espanja tunnu tässä asiassa mitenkään eroavan. Maissa elämä kulkee vahvasti ruoan ympärillä, siinä ohessa jalkapallo ja politiikka täydentävät kulttuureja.

Ruokakulttuurit ovat yhdessä mielessä aivan erilaisia mitä monet muut kulttuurimuodot. Ruokakulttuurit ovat kirjoittamattomia perinteitä ja tottumuksia, jotka periytyvät perheissä suullisen viestinnän kautta. Reseptit kulkeutuvat äidin käsien kautta tyttärille ja ravintolapäälliköt opettavat oppipoikia vanhojen oppien värikkääseen kulttuuriin. Siten espanjalainenkin ruokakulttuuri on menneisyyden ja nykyisyyden jatkuvaa vuoropuhelua, jonka kautta voi ymmärtää espanjalaisen kulttuurin voimaa.

1.2 JOHDATUS OPINNÄYTETYÖHÖN

Opinnäytetyöni on jaoteltu mukaillen Aili Peltolan kirjaa, jonka mukaan Espanja jakautuu ruokakulttuurillisesti kuuteen osaan: "Karkeasti jaotellen Calicia, Asturia ja osa Baskimaata kuuluvat kastike- ja muhennos alueeseen, zona de las salsas. Se tarkoittaa pääasiassa ruoka-aineiden käsittelytapaa. Navarra, Aragonia ja Rioja ovat chilindrones- aluetta. Siellä ruoka-ainekset kypsennetään maustekastikkeessa, jossa on kasvisöljyä, valkosipulia, sipulia, paprikaa ja tomaattia. Merenvilja-alue, zona de los pescados, käsittää Katalonian, vaikka monella muullakin alueella Espanjassa toki merenviljaa syödään. Valencia ja Murcia kuuluvat riisialueeseen, zona de los arroces. Andalusia ja osa Estremaduraa on uppopaistoaluetta, zona de los fritos. Espanjan keskiosat, molemmat Kastiliat ja pääosa Estremaduraa luetaan paistialueeseen, zona de los asados" (Peltola 1988, 15).

Opinnäytetyöni sisältää ruokien nimiä niin espanjaksi kuin suomeksi, joten olen erottanut ne kursivoinnilla. Ruokien alkuperäisten nimien käyttö alkuperäisellä kielellä on tärkeää, koska juuri kielen ja nimien perusteella ruokahistorioitsijat tutkivat kulttuurien syntyjä. Lisäksi tämä myös helpottaa lukijaa hahmottamaan ruokien nimien merkitykset.

Espanjalainen ruokakulttuuri avautui helposti edellisen päättötyöni kautta. Italia on vaikuttanut Espanjaan kuin myös toisinpäin. Kiinnostukseni Välimeren rikkaaseen, eksoottiseen ja historialliset taustat omaavaan kulttuuriin täydentyivät mahtavasti nyt Espanjan kautta.

Opinnäytetyöni on selkeästi itsenäinen tutkielma, jonka tiedot perustuvat lähes poikkeuksetta alan kirjallisuuteen ja internetistä löydettyihin kertomuksiin. Henkilökohtainen suhde espanjalaiseen ruokakulttuuriin on muodostunut juuri näiden pohjalta ja on varmasti sopiva kipinä todelliseen matkaan Välimeren rannoille.

 

 

 

2 ESPANJALAISEN RUOKAKULTTUURIN MONET KASVOT

2.1 ESPANJALAISEN RUOKAKULTTUURIN HISTORIALLISTA TAUSTAA

Espanjalaisen keittiön ensiaskeleet otettiin jo reilusti ennen ajanlaskumme alun. Jänis, josta myös Espanjan nimi tulee, oli yleinen heimojen ja varhaisten kansojen ruokaa. Jänistä käristettiin nuotioilla tai täytettiin pähkinöillä ja yrteillä. Nykyään jänis kuuluu espanjalaisten identiteettiin ja ruokapöytään samalla tavalla mitä jo vuosituhansia sitten. Uskomuksen mukaan jänis syntyi Espanjan maaperällä ja siirtyi sieltä Pyreneitten vuoriston ylitse muualle Eurooppaan (Peltola 1988, 10).

Roomalaisten vallattua Iberian niemimaa oman suurvaltansa aikana muuttui myös Espanjassa ruokakulttuuri. Iberialaisilta, kelteiltä, foinikialaisilta ja karthagolaisilta pohjansa saatu ruokakulttuuri värittyi nyt lisää roomalaisten järjestelmällisen ja hallitun yhteisön käännyttäessä vääräuskoiset ja vanhat perinteet itselleen sopiviksi. Espanjaan sijoitettiin Rooman valtakunnan ruokavarastot. Alueella aloitettiin viljely. Oliivipuita jalostettiin tehokkaasti ja näin maasta tulikin suurvaltakunnan pääoliiviöljyntuottaja, jos tällaista ilmaisua voisi käyttää lähes 2000 vuotta vanhan sivilisaation toimista (sama, 10 ja 12).

Kun vuonna 711 visigoottien valta tuhottiin arabien toimesta muuttui Espanjassa hallinnon lisäksi ruokakulttuuri. Välimeren itäiseltä laidalta saapuneet arabit toivat mukanaan monet merkittävät ruoka-aineet ja mausteet, joita ilman koko espanjalainen keittiö olisi vain keittopata täynnä vettä ja suolaa. Arabien kulttuuri toi edistyksellistä taitoja ja tieteitä. Maahan rakennettiin kastelujärjestelmiä, joilla lisättiin roomalaisten rakentamien viljelysten tehokkuutta. Arabit rakensivat myös tuulimyllyjä, joita löytyy vieläkin jostain päin Espanjaa. Arabivalta rikastutti espanjalaista keittiötä monilla tärkeillä aineilla. Sokeri tuli sokeriruo'on muodossa ja suurin osa vanhoista jälkiruoista on peräisin arabivallan ajalta (sama, 12 ja 13).

1492 Kolumbus matkasi Atlantin yli kuvitellen pääsevänsä Intiaan, saapui paluumatkalla espanjalaisille uusia raaka-aineita. Tomaatti, maissi, peruna ja kaakao tulivat rikastuttamaan espanjalaisen keittiön antimia. Muutama vuosisata tämän jälkeen nousi Ranskan keittiön vaikutus merkittävään osaan espanjalaisen ruokakulttuurin kehittymiselle (sama, 13).

 

2.2 ESPANJALAINEN RUOKAKULTTUURI TAPAKULTTUURIN SILMIN

Peruspiirteittäin espanjalaisen elämä ruoan ympärillä ei eroa suomalaiseen kaimaansa nähden. Aamulla syödään kevyt aamiainen, vaikka terveysihmiset suosittelevat toisin. Päivällä lounas keskipäivän jälkeen, iltapäivällä välipalaa ja illallinen myöhään yön alla. Espanjasta löytyy tori elämää kuten täälläkin, joilla perheen äidit hoitavat ruokaostoksensa ja juorunsa. Kalastajat tuovat rannikoilta kaloja myytäväksi. Ravintoloita löytyy turistikohteiden ympäriltä ja kaupunkien keskustoista. Ravintoloja on suuria ja pieniä, joista saa tilattua erikoisia paikallisia herkkuja tai pientä naposteltavaa illan kuluksi.

Espanjassa vatsa täyttyy pääpiirteittäin samalla tavalla mitä meillä Suomessa. Espanjanmatkaajat huomaavat kuitenkin pian myös eroavaisuudet, jotka EU-jäsenyyden myötä ovat kuitenkin hieman hämärtyneet ja sekoittuneet Ranskasta ja Atlantin takaa Yhdysvalloista saapuneisiin tapoihin. Espanjalainen ruokakulttuurin eroavaisuudet tapakulttuurin silmin paljastuvat jo ensimmäisen ravintolaillallisen jälkeen ja saavat voimakkaampia muotoja, kun astutaan espanjalaisten ihmisten koteihin. Siellä espanjalainen keittiö avautuu hyvin ulkopuolisille.

Kotona espanjalainen aloittaa päivänsä aamiaisella. Kaapista ei oteta puurohiutaleita, vaan kahvinkeittimeen ladataan maitokahvia varten purut ja vesi. Maitokahvi, café con leche nautitaan lähes pelkästään aamiaisella, joka onkin huono nimitys tälle vaatimattomalle ja varmasti myös riittämättömälle aterialle. Aamupalalla maitokahvin tilalla voidaan myös juoda kaakaota. Kahvi nautitaan rasvassa paistetuiden pienten leivonnaisten, churro'n kanssa. Turistikohteissa käytäntö ei ole aivan sama, sillä myöhemmin syötävä aamiainen sisältää tukevamman pohjan alkavalle päivälle (Peltola 1988, 15).

Espanjassa on kotona syödyn aamupalan lisäksi myöhemmin, kymmenen yhdentoista aikaan syötävä toinen aamupala. Las onces syödään yleensä työpaikoilla ja eroaa aikaisemmasta huomattavasti täyttävämpänä. Espanjalaiset ottavat joko kotoaan mukaansa tai ostavat työpaikoiltaan las onces'lla syötäväksi leipää ja makkaraa, tonnikalaa tai munia. Vihanneksia kuten tomaattia ja kurkkua syödään myös. Palan painikkeeksi on kivennäisvettä tai olutta. Eikä Espanjassa karsasteta viiniäkään toisella aamiaisella, vaan työpaikoilla juodaan lasillinen viiniä kuivan leivän kanssa (sama). Tämä osoittaa hyvin viinimaan tapakulttuurillisen eron verrattuna Suomeen, jossa asiaa paheksuttaisiin.

Espanjassa lounas (almuerzo) syödään harvinaisen myöhään. Kello neljäntoista jälkeen on yleensä vuorossa lounas, joka sijoittuu päivärytmissä siestan alle. Las onces syötiin samaan aikaan Suomen lounasajan kanssa, joten yli neljä tuntia myöhemmin syötävä espanjalainen lounas saattaakin tulla tarpeen monelle turistille pitkän odottelun jälkeen. Lounas onkin sitten päivän pääateria, jolla saa varmasti täytettyä kupunsa.

Lounaan aloittavat alkupalat, entremeres. Ravintolat tarjoavat tasosta riippuen äärimmäisen maukkaita serrano-kinkkuviipaleita ja oliiveja. Ravintoloissa on myös tarjolla maukkaita salaatteja alkupalaksi. Marinoidut sinisimpukat, mejillones al ajillo edustavat äyriäisiä, joita on myös mahdollista tilata entremeres'n aikana (sama, 64). Kotona espanjalainen tyytyy keittoihin, eikä niin sanotusti syö alkupaloja. Lounas koostuu yleensä lihasta ja riisistä, kalasta ja riisistä tai esimerkiksi äyriäisistä ja riisistä. Alueellisesti Espanjassa syödään myös perunaa lihan, kalan ja muiden merenantimien kanssa. Kasviksia löytyy aina lounaan kanssa: tomaattia, erilaisia paprikoita, pieniä artisokkia, parsaa, lehtisalaattia ja bataattia (sama, 42). Paella on espanjalainen kansallisruoka, jossa on riisiin sekoitettuna kasviksia merenantimien tai lihan kanssa. Jälkiruoka, postre kruunaa lounaan auringon paistaessa täydellä kuumuudellaan taivaalta. Raikkaat paikalliset hedelmät tai kylmä jäätelö ovat hyviä lopetusvaihtoehtoja lounaalle. Espanjassa jäätelöä saa useammanlaisena mitä Suomessa ja hedelmien maahantuontia Espanjassa ei ole nimeksikään, vaan ne saadaan toreilta tuoreina ja lähes aina kotikaupungin läheisyydestä poimittuina.

Juomana on yleensä viiniä tai olutta. Kannullinen olutta koko pöytäseurueelle ei ole harvinaista, sillä helteisenä päivänä ruoan syöminenkin saattaa nostaa hien otsalle. Tämän jälkeen vietetään siestaa, jolloin kaikki kaupat ja muut liikkeet sulkevat ovensa ja avaavat vasta viideltä (sama).

Iltäpäivän lopulla on vuorossa välipala. Tapas-baarit täyttyvät tällöin ihmisistä, jotka tulevat syömään näitä pieniä suupaloja (sama). Baareista löytyy nykyään uskomaton määrä erilaisia tapas-vaihtoehtoja, joten valinnan varaa on vaativampaankin makuun. Tapas'sesta enemmän myöhemmin tässä osiossa.

Päivän lopettaa illallinen, cena, jota ei voi verrata suomalaisten kevyisiin iltapaloihin. Vasta iltakymmenen jälkeen syötävä illallinen sisältää monesti grillattuja liha- tai kalaruokia. Joskus illallinen aloitetaan kevyellä keitolla, mutta tämä ei ole kovin yleistä. Kasviksia ja kananmunia on myös tarjolla. Illallinen on kevyempi mitä lounas, jossa yleensä on ainakin kaksi ruokaa, joten se sopiikin hyvin ennen yöpuulle painumista (sama, 16).

Espanjalaisen ruokakulttuurin erikoisuus on tapa tai yleisemmin monikossa tapas. Se on heidän oma erikoinen ruoka tai oikeastaan ruokaryhmä. Suomessa puhutaan tapas'sesta pikkunaposteltavana tai suupaloina. Tapas on oma kulttuurinsa, joka on yksi hauska ja värikäs lisä koko espanjalaisen ruokakulttuurin pöydässä. Sen nimi tarkoittaa kantta tai korkkia, joka johtaa tarjoilijoiden käytännöstä peittää viinilasit leivänpalalla etteivät kärpäset pääsisi laseihin. Olemassa on myös toinen tarina, jonka mukaan paimenet tukkivat viinileilien suuaukot, jotteivät kärpäset pääsisi pilaamaan viiniä (sama ja http://silja.teliafi.net/fin/merella_lehti/1_2002/tapas.html, 5.3.2001).

Tapas on baarien pikkunaposteltava. Suurkaupungeista löytyy rykelmiä baareja, joissa espanjalaiset kiertävät tapas'ksen perässä. Ensimmäinen tapas syödään lähibaarissa ja siirrytään yhden oluen jälkeen seuraavaan baariin. Tapas'ia syödään espanjalaisissa baareissa ennen lounasaikaa, joka on kahdelta päivällä. Illalla syödään uudelleen tapas'ia noin kahdeksan yhdeksän aikaan (http://www.enetti.com/asiatietoa/ article_52.shtml, 28.2.2002).

Tapas valmistetaan joko kylmäksi tai kuumaksi. Se voidaan tehdä makkarasta, kinkuista, etanoista, oliiveista, sardelleista, simpukoista eli mistä tahansa. Kuumana tai kylmänä ja mistä tahansa valmistettavat tapas'kset ovat siis hyvä mahdollisuus baareille valmistaa persoonallisia tapas-paloja ja tarjota näin asiakkailleen jotain omaperäistä ja ainutlaatuista. Tätä kautta on myös syntynyt baareja, jotka päätuotteinaan tarjoavat monipuolisen valikoiman tapas'ksia (Peltola 1988, 17).

Tapas on kasvattanut suosiotaan espanjalaisessa ruokapöydässä pienessä ajassa. Tapas'ien napostelu on saanut usein sellaisia piirteitä, että napostelu on muuttunut omaksi ateriaksi. Espanjalaiset voivatkin illallisen sijaan syödä tapas'sista koostuvan kokonaisen tapas-aterian.

 

2.3 ESPANJALAINEN RUOKAKULTTUURI ALUEITTAIN

2.3.1 Calicia ja Asturia

Calicia ja Asturia kuuluvat zona de las salsas kastike- ja muhennosalueeseen, jota reunustavat Atlantin Valtameri lännessä ja Biskajanlahti pohjoisessa (Peltola 1988, 18 ja WSOY - Suuri maailman atlas 1990, 70). Maantieteellinen sijainti on vaikuttanut Calician ja Asturian maakuntien keittiöihin ja merenantimet ovatkin merkittävä osa sen raaka-aineista. Kun zona de las salsas'sta halkoo satojen kilometrien rantaviiva pohjautuu sen elinkeinoelämä juuri kalastukseen ja sen ympärillä toimiviin muihin elinkeinoihin. Biskajanlahti tarjoaa calicialaisille ja asturialaisille kalastajille turskakaloja (mm. koljaa), sillä ovathan vedet täällä huomattavasti viileämpiä mitä Välimerellä, sekä kampelaa, sardiineja ja meriahventa. He nostavat merestä myös mustekaloja ja merianturia ja kasvattavat simpukoita ja hummereita niiden kasvatukseen erikoistuneilla lautoilla (Peltola 1988, 18, 19 ja 20 ja Children's Illustrated Encyclopedia 1991, 421). Suuret joet Navia ja Miño ovat toinen kala-aitta. Asturia on Espanjan suurin lohentuottaja ja tämän lisäksi sen joista pyydystetään taimenia ja ankeriaita. Maakunnat ovat kumpainenkin vuoristoista seutua, joten suoranainen maanviljelyksen harjoittaminen ei ole yleistä. (Peltola 1988, 20 ja WSOY - Suuri maailman atlas 1990, 70).

Asturian perinneruoka on kalaisa caldero asturiano, bouillabaissea muistuttava maukas kalakeitto. Myös Caliciassa on keitto perinneruokana. Caldo gallego valmistetaan chorizo-makkarasta, sianlihapaloista ja serrano-kinkusta, tämän lisäksi siihen tulee vielä lantunlehtiä, perunaa, sipulia ja papuja. Asturialaisen keittiön ehkä kuuluisin ja levinnein ruoka on papumuhennos fabada, joka valmistetaan jättiläismäisistä härkäpavuista ja nautitaan paikallisen verimakkaran, morcilla'n kanssa. Sitä saa nykyään helposti myös Yhdysvalloista, jonne aikoinaan muutti paljon asturialaisia (Peltola 1988, 19, 20 ja 22).

Calician ja Asturian maakunnat ovat eläneet aikoinaan kelttiläishallinnon alaisina, josta on säilynyt vuosien saatossa perinteitä tämän päivän calicialaisten ja asturialaisten juhliin, joissa säkkipilli, gaita, soi ja jalat polkevat kansantassien tahtiin. Ruoassa maistuu raskas normandialainen, bretagnelainen, irlantilainen ja englantilainen tyyli. Alueella valmistetaan myös juustoja, joita Espanjasta löytyy huomattavasti vähemmän mitä esimerkiksi Italiasta. Tunnettuja juustoja Asturiasta ovat queso de Cabrales ja Camenedo, joista jälkimmäinen on rasvainen ja vahva aromiltaan (Peltola 1988, 22).

2.2.2 Baskimaa

Baskimaa on pieni, mutta itsenäinen alue Espanjan pohjoisosissa. Median kautta tiedämme, että alueella vallitsee hieman sekava tunnelma, kun baskiseparatistit baskien radikaaliliikkeestä ETA:sta ovat jo vuosikymmeniä tehneet kostoiskuja. Alue on itsenäinen myös kielellisesti, alueella puhutaan éuscaro'a, euskaraa. Tämän Espanjan alueen tunnusomaisen piirre on baskerit, joita paikalliset miehet käyttävät. Tästä juontaa myös nimi Baskimaa. Pieni Baskimaa voidaan jakaa vielä kahteen osaa, vuoristoon ja rannikkoon. Rannikolla elämä on huomattavasti nykyaikaisempaa kuin vuoristossa, jossa vielä harjoitetaan perinteitä (Peltola 1988, 22, http://kotinetti.suomi.net/espanjaseura.oulu/page6.htm, 12.3.2002, http://www.enetti.com/asiatietoa/article_67.shtml, 12.3.2002 ja http://www.espanjansivut.com/costa/espmtkatsto/#ruokakulttuuri, 12.3.2002).

Baskimaan erikoinen perinne on, että miehet valmistavat ruokia. Tämä vanha perinne kantaa jo edelliseltä vuosisadalta, jolloin miesseurueet kokoontuivat yhteen valmistamaan paikallisia perinneruokia. Näissä kokoontumisissa olivat vain miehet, eikä naisia päästetty ollenkaan. Autonomisen alueen ruokakulttuuri on ylistettyä ja sitä pidetään yleisesti korkeatasoisena. Onko tällä sitten mitään yhteyttä juuri siihen, että miehet valmistivat ainoastaan ruokia ei ole todistettu. Pelkkien miesten osallistuminen ruoanvalmistukseen on kuitenkin varmasti antanut oman makunsa baskimaan ruokiin (Peltola 1988, 22).

Baskilaiset kalastajat ovat kuuluja heidän ylpeilyistään vesiensä kalojen mausta. Baskikalastaja saattaa uhrata päivästään runsaasti sille, kun hän ylistää merestä nostamiaan kaloja. Baskit väittävät, että heidän kalansa, jotka nostetaan Biskajanlahdesta ovat juuri oikean lämpöisestä vedestä nostettuja. Välimeren rannoilta nostetut kalat ovat kuulemma velttoja liian lämpimästä vedestä nostettuina ja pohjoisessa asiat kääntyvät toisinpäin, siellä kalat taas jäykistyvät. Alueen keittiöissä valmistetaan kalasta monenlaisia herkkuja. Kuuluisa baskiruoka on mustekalaa omassa liemessään, chipirones en su tinta (samoin). Toinen baskiherkku on suolattu ja kuivattu kapaturska, joka liotetaan vuorokausi ja valmistetaan hitaasti vedessä kuumentaen. Tätä kuumentamista baskit kutsuvat "henkiin herättämiseksi". Kuumentamisen jälkeen kala kuumennetaan vielä öljyssä rapeaksi. Mausteena käytetään yksinkertaisesti vain espanjalaisten suosikkia valkosipulia. Ruoan alkuperäinen nimi on bacalo al pil-pil. Kapakala on erittäin suosittu baskien ruoissa. Angulas, ankeriaiden poikaset ovat ehkä baskein herkullisimpia ruokia (sama, 22 ja 23).

Perinteisellä baskialueella vuoristoseudulla valmistetaan mainioita ja laadukkaita liharuokia. Miesten harjoittaman ruoanlaittotaidon turvin baskien lihakäsittely, kuin koko muukin ruoanlaittotaito, on vähintään erinomaista. Baskimaan keittiöstä on levinnyt muualle Espanjaan monia ruokia aivan huippu ravintoloiden ruokalistoille (sama, 23).

Ateria kruunataan joskus munavaahdolla, natillas. Alueella syödään jälkiruoaksi myös hedelmiä samalla tavalla mitä muualla Espanjassa. Kahvia ja kamomillatee ovat suosittuja juomia jälkiruoan yhteydessä (sama, 23).

2.2.3 Aragonia, Navarra ja Kantabria

Aragonia, Navarra ja Kantabria ovat Espanjan pohjoisosissa sijaitsevat kolme maakuntaa. Karu vuoristoinen seutu on maan kylmimpiä alueita. Näistä Kantabria rajoittuu ainoastaan mereen, Biskajanlahteen, joten siellä kalastus on suositumpaa kuin Aragoniassa tai Navarrassa (Peltola 1988, 22, 23 ja 26).

Navarralaisittain merkittävin tapahtuma on heinäkuussa järjestettävä härkäjuhla Sanfermines, jossa nuorukaiset juoksevat karkuun nuoria sonneja kapeilla Navarran pääkaupungin Pamplonan kaduilla ja kujilla. Tapahtuma symboloi nuorten miesten urheutta ja rohkeutta, mutta se on saanut tätä nykyä myös merkittäviä vaikutuksia turistitapahtumana. Tapahtuma on luonnehdittu uuden ja vanhan ja järjestyksen ja sekasorron juhlaksi ja sen nimi juontaa aikoinaan eläneen Pyhän Férmin mukaan. Tämän härkäjuhlan jälkeen on tarjolla navarralaista kanipaistosta pastel de conejo (sama, 23 ja 26, http://www.navarra.com/ english/sanfermin/index.htm, 13.3.2002 ja http://www.espanjansivut.com/ costa/espmtkatsto/# RUOKAKULTTUURI, 13.3.2002).

Aragonian ja Navarran alueilla kasvatetaan paljon lampaita ja siinä sivussa jonkin verran muuta karjaa. Maakunnat ovat vähäpuista seutua, jonka kukkuloilla ja vuorilla lampaat laiduntavat yrttipensaiden keskellä. Lampaiden laitumilta syömät yrtit kuten timjami, laventeli ja rosmariini antavat lampaan lihalle oman niin sanotun navarralaisen vivahteen. Paimenet osaavat tehdä näillä vuoristoalueilla niukoista raaka-aineista silti maittavia lammasruokia esimerkiksi cordero de chilindrón ja cochifrito navarro, lampaanlihaa chilindrón-kastikkeessa ja lammasmuhennosta navarralaisittain. Paimenet valmistavat eläinten maidosta Rancol -juustoa ja maustavat sen kukkuloiden yrteillä (samat, 23 ja 26).

Suunnilleen Aragonian maakunnasta on kotoisin espanjalaisten kansallisruoka migas. Muuallakin Espanjassa uusia muotoja eri maakuntien keittiöiden kautta saanut kansallisruoka on kuitenkin alkuperäisimmillään juuri Aragonian kuivilla vuoristoseuduilla. Migas valmistetaan kuorettomista leivänpaloista, joiden seurana on makkaranpaloja. Leivänpaloihin imeytetään yön yli maitoa tai vettä, joskus jopa viiniä. Seuraavana päivänä ne paistetaan valkosipulin, makkaran ja mahdollisesti munakoison kanssa. Migas rakennetaan kerroksittain, leipäpalat alimmaisiksi, makkara seuraavaksi ja lopuksi muut ja ehkä mielen mukaan munakas viimeisenä päällimmäiseksi. Eräät versiot ruoasta näyttävät nopeasti katsottuna ulkoisesti jonkin verran paellalta, jossa on vain isoja makkaranpaloja. Tällainen moukkamainen arvio on luonnollisesti loukkaava aragonialaisia keittiömestareita ja perinneruoka-asiantuntijoita kohtaan. Internetissä on tullut vastaan useasti, että meksikolainen ravintola on tarjonnut listoillaan tulisia migas-muunnoksia tästä espanjalaisten kansallisruoasta, joka osoittaa hyvin Espanjan taannoisen vallan suuruuden Atlantin toisella puolella.

Toinen mainittava on aragonialainen vasikan kielistä valmistettu paikallinen herkku, koska aragonialaisittain valmistettu vasikankielet ovat alkuruokana tarjotaan ne suklaaseen kuorrutettuina tai muuten suklaalla maustettuina (sama, 26 ja 74).

Kantabria on pienin alue näistä kolmesta maustekastikealueen maakunnasta. Siellä Biskajanlahteen rajoittuvat pohjoisosat antavat maakunnalle runsaasti kalaa keittiöiden tarpeisiin. Samasta merialueesta kuin Baskimaakin nostavat myös kantabrialaiset kalastajat muun muassa mustekalaa. Toisin on Navarrassa, joka ei omista merenrantaa kuten pieni Kantabria aivan naapurissa. Navarrassa kalatalous rajoittuukin vain vuoristopuroista- ja joista nostettavaan kalaan. Maakunnan keittiöstä löytyy yllättäen oma kalaruokaerikoisuus navarralaiset forellit, truchas a la navarra, jotka marinoidaan valkoviinissä ja kukkuloilta haetuissa yrteissä. Sisälle laitetaan maukasta serranokinkkua ja täytetty forelli kypsennetään paistamalla. Vuoripuroista nostettua kalaa valmistetaan ruoaksi aika paljon samoilla tavoilla mitä Baskimaallakin, yleensä kapakalasta (sama, 22 ja 23).

Näissä kolmessa maakunnassa suklaa on osa alkuruokia ja jälkiruokia. Eikä ole mitenkään poikkeuksellista, että pääruoassakin yhdistellään suklaata lihojen tai kalaruokien kanssa (sama, 26).

Tämän kolmen maakunnan kastike alue eroaa gastronomisesti muista alueista aineilla, joita kastikkeisiin sekoitetaan. Paprika, valkosipuli, tomaatti ja kasvisöljy maustavat alueen ruokia täällä Espanjan viileimmässä ilmanalassa Pyreneitten juurella. Oman persoonallisen maun antavat myös yrttien monivivahteiset maut liharuoissa (sama, 15 ja WSOY - Suuri maailman atlas 1990, 72).

2.2.4 Katalonia

Katalonia sijaitsee Espanjan itäisellä rannikolla Välimereen rajoittuen. Maakunta kattaa Barcelonan, Geronan, Tarragonan ja Léridan provinssit. Katalonialla on pitkä historia gastronomiassa. Sen ensimmäinen keittokirja kirjoitettiin jo 1477, Libre de Coch. Pitkän ruokaperinteen vaikuttajina ovat olleet vahvasti juuri ranskalaiset hovikokit, jotka kiersivät Espanjan hallitsijoiden keskuudessa Ferdinandin ja Isabellan aikoina. Ranskan vaikutuksen lisäksi Välimeren toinen mahtimaa Italia on antanut monet ruokansa katalonialaisille keittiömestareille muunneltavaksi. Italiasta alueelle on saapunut pastaruokia ja Milanosta lähtöisin oleva riisiruoka on suosittu myös maakunnan pääkaupungissa Barcelonassa (Peltola 1988, 27).

Katalonian läntisissä naapureissa Aragoniassa ja Navarrassa maaperä on ollut aina kuivaa ja karua, eikä siellä ole näin pystytty viljelemään vuoristoisessa maastossa samalla mitalla mitä juuri Katalonissa tehdään. Pitkä maakunta rajoittuu Välimereen monen sadan kilometrin matkalta, joten kalatalous kukoistaa maakunnassa. Meren antimien lisäksi alueella on paljon hedelmällisiä laaksoja, joissa viljellään erilaisia hedelmiä, kasvatetaan oliivipuita ja valmistetaan viinejä (sama).

Katalonian pitkän rannikon kallioisissa lahdissa sijaitsee monia kalastajakyliä, joista kalastajat lähtevät aamuisin nostamaan verkkojaan ja muita pyydyksiään. Merestä nostetaan kalaa, äyriäisiä, simpukoita ja mustekalaa. Kalat kuljetetaan markkinapaikoilla kaupunkeihin, joissa ne myydään tuoreena ostajille. Näistä valmistetaan kevyesti paistaen tai keittäen herkullisia ruokia, jotka saavat päällensä vahvan aromin omaavia kastikkeita. Kastikkeet valmistetaan usein kaloista ja tutuista espanjalaisista perusraaka-aineista valkosipulista, tomaatista, öljystä ja lisäksi se maustetaan usein persiljalla ja pähkinällä. Katalonialainen kalakeitto menestys on ollut bullabesa, sakea katalonialaissävyinen keitto. Toinen mainittavan arvoinen katalonialaiskalaruoka on parilla de pescados, jossa grillatut kalat kannetaan pöytiin höyryävän kuumina ja tarjoillaan sitruuna lohkojen kanssa (sama).

Pitkän rannikon ansiosta maakunnassa syödään kalaruokia runsaasti ja se onkin merkittävä osa rannikon ihmisille. Ohuen maakunnan sisäosissa ja läntisillä vuorilla syödään kuitenkin myös liharuokia. Siellä vasikasta, siasta ja linnuista valmistetaan monenlaisia liharuokia. Katalonialaiset pitävät usein pihallaan hanhia häkeissä ja valmistavat niistä juhliksi ruokia. Maakunnassa valmistetaan monenlaisia makkaroita. Tunnetuimpia ovat cinfuet, espetecs, butifarra ja bisbe. Yleisimpiä liharuokia ovat muhennokset, jotka valmistetaan usein vanhoja perinteitä kunnioittaen saviruukuissa hauduttaen. Miehet metsästävät espanjalaisten kansallisraaka-ainetta jänistä ja sen sukulaista kaniinia ja täyttävät ne yrteillä tai kastanjoilla. Liharuoat saavat oman lisänsä, kun niihin lisätään suklaata, joka onkin suosittua Espanjan pohjoisissa osissa.

Kataloniassa valmistetaan myös juustoja enemmän kuin eteläisimmissä maakunnissa. Juustoja yhdistetään myös jälkiruokiin. Kataloniassa uskonnollisten juhlien aikana valmistetaan monenlaisia levonnaisia ja jälkiruokia. Vuoden eri uskonnollisissa juhlissa on tarjolla munkkeja, munakakkuja, kookoskakkuja ja mantelileivonnaisia. Jälkiruokien ja muidenkin ruokien yhteydessä juodaan paikallisia viinejä, jotka ovat maultaan mietoja ja pehmeitä.

2.2.5 Kastilia

Kastilian maakunta sijaitsee Espanjan keskellä. Sijainnista juontaa myös maakunnan rikas historia, jota ovat värittäneet reconquistadorit uudelleen valtauksen aikana. Kastilian vanha kieli on ollut pohjana nykyiselle espanjalle. Nykyään maakunta on jakautunut uudeksi ja vanhaksi Kastiliaksi, virallisesti Kastilia-La Mancha'ksi ja Kastilia-León'ksi (Peltola 1988, 32 ja 33 ja http://www.losinfo.com/fin/ espanja/luonto.asp, 19.3.2002).

Madrid, Espanjan pääkaupunki sijaitsee Kastilia-La Mancha'n alueella. Kaupunki antaa voimakkaan vaikutuksen ympäröivään seutuun. Pääkaupungin taloudelliset ja kulttuurilliset vaikutukset tunnetaan laajalti myös Euroopassa. Alueella viljellään runsaasti viljaa, jopa talvellakin. Tästä juontaa myös madridilainen ruoka cocido madrileño, jonka yleisin muoto on suunnilleen tällainen: nautaa, sikaa, ydinluuta, kanaa, chorizo-makkaraa, verimakkaraa, kahviherneitä, papuja, kaalia, porkkanaa, turnipsia, sipulia, serrano-kinkkua, laakerinlehteä ja persiljaa. Cocido madrileño on saanut monenlaisia muotoja jälkikäteen ja ruoka syödään poikkeuksellisesti ensin keitinliemi ja tämän jälkeen lihat ja kasvikset. Madridilainen erikoisuus naudan mahalaukusta valmistettu tomaattia, sipulia, verimakkaraa ja serrano-kinkkua yhdistelevä muhennos. Liharuokiin käytetään madridilaisissa ja kastilialaisissa keittiöissä mausteina usein laakerinlehteä (Peltola 1988, 32 ja 33).

Vanhan Kastilian alueelta tule kuuluisa maitoporsas, joka on todella maukasta ja mehukasta kinkkua. Maitoporsaiden valmistus on ammattitaitoa vaativa raaka-aineen valmistusta. Paimenet kasvattavat sikojaan syntymästä lähtien pelkällä maidolla kolmen viikon ikäisiksi. Näin pikku possut pulskistuvat kolmen viikon ajan noin kolmen kilon painoisiksi, jolloin ne viedään teurastettavaksi. Erittäin mehukkaassa lihassa maistuu kuitenkin yrttien ja jyvien maku, joka johtuu yksinkertaisesti siitä, että kolmiviikkoisen porsaan elimistöstä ei ole poistunut emakon syömän ruoan makua. Emakot saavat syötäväksi vuorilta haettua heinää ja niiden mukana tulee myös erilaisia yrttejä. Maitoporsas kypsennetään kuumassa uunissa reilut pari tuntia, kun sitä ennen sen pintaan on hierottu valkosipulia ja muita mausteita. Porsaan sisälle laitetaan kastilialaisittain laakerinlehtiä ja oreganoa. Sen jälkeen possua paistetaan reilun puolentunnin verran selkäpuolelta, jonka jälkeen se käännetään ja selkään pistellään haarukalla reikiä. Näin rasva pääsee valumaan selkää pitkin. Maitoporsaan mehukkuus todetaan sillä, kun lautasen reunalla voidaan leikata lihaa (sama, 32).

Kastilia kuuluu paistialueeseen, zona de los asados'iin, joten alueella syödään maitoporsaan ja cocido madrileño'n lisäksi monia muita muhennoksia ja paisteja. Salpicón on kastilialainen muhennos, jossa on paloiteltua vasikkaa, sipulia, tomaattia, paprikaa ja persiljaa. Muita kastilialaisia muhennoksia ovat cabrito asado ja torjunto (sama, 33).

Maakunnan tunnettuja juustoja ovat Burgosin Burgos, Valladolidin Villalón. Kuuluisin juusto on manchego uudesta Kastiliasta. Juustoja nautitaan yleensä jälkiruokana, joina ne ovat hyviä paikallisten viinien kanssa. Punaisten kastilialaisten viinien kanssa voidaan syödä koko ateria, mutta myös paikallisia valkoviinejä ja roseeviinejä. Kastilian viljava ylänköalue tarjoaa runsaasti viinitiloille mahdollisuuksia kehittää uusia ja mielenkiintoisia viinejä. Vanhaan Kastiliaan kutsutaankin viinimaaksi (sama, 33).

Kastilian naapurissa sijaitseva Estremaduran maakunta on syrjäistä seutua, eikä siellä näin ollen ole turismia kuin muualla Espanjassa. Syrjäisyyttä on lisännyt alueen eristäytyneisyys maantieteellisesti. Maakunta rajautuu muusta Espanjasta vuoristoketjuilla ja näin sen kulttuuriin on vaikuttanut runsaasti naapurimaa Portugali (sama, 31 ja 32).

Estremadura on tunnettu ruokakulttuurillisesti sioistaan, joita alueella kasvatetaan. Jo entisaikoina alueella on kukoistanut sikojen kasvatus. Tällöin siat saivat kuljeskella vapaina vuorien rinteillä lehväisissä metsissä syöden luonnon antimia. Estremaduralainen sika maistuukin alueen yrteille ja tammipuun terhoille. Sika kuuluu paikalliseen pöytään ja siitä valmistetaan suolakinkkuja ja makkaroita. Sian lihasta valmistettu prueba, koemuhennos on estramaduralainen perinneruoka. Myös calderata on maakunnan tunnetuista ruoista, joka valmistetaan myös sianlihasta muhennokseksi (sama, 32).

Syrjäisellä seudulla vuorien juurella on metsästys kuulunut osana kulttuuria ja elinkeinoa. Maakunnan metsistä pyydystetään nykyäänkin keittiöiden tarpeisiin fasaaneja ja muita lintuja. Estremaduran eteläiset alueet muistuttavat paljon Andalusiaa. Siellä ruokailutottumukset ja ruoat ovat enemmän Andalusiaa kuin Kastiliaa, joka sijaitsee maakunnan pohjoispuolella (sama, 32).

2.2.6 Valencia ja Murcia

Valencian ja Murcian maakunnat sijaitsevat Espanjan eteläisessä ja itäisessä osassa. Andalusia on niiden alapuolella viimeisenä maakuntana ennen Afrikkaa. Maakunnat sijaitsevat maantieteellisesti jo sopivan etelässä hedelmien viljelyyn. Seudulla käytetään myös enemmän oliiviöljyä, joka onkin tunnusmerkki välimerellisemmästä keittiöstä (Peltola 1988, 28).

Kun keskustellaan Valenciasta ja keskustelu kääntyy ruokiin, tulee väistämättä vastaan tilanne, jossa paella mainitaan. Tämä espanjalaisten kansallisruoka ja espanjan kuuluisin ruoka on peräisin juuri Valencian seudulta aina maurien hallintoajan loppupuolelta. Reconquistadorien vallatessa Espanjaa itselleen 1492 sai paella'kin uudet kasvot. Ennen tätä ruokaa oli kutsuttu kuskus'kseksi, joka juonsi kuskus-suurimoiden käytöstä. Takaisinvaltauksen yhteydessä suurimot jouduttiin vaihtamaan riisiin ja näin myös nimi vaihtui paella'ksi. Paellaa valmistettiin alunperin nuotiolla, jossa pallerassa, paella-pannu lämpeni tasaisimmin (Peltola 1988, 28 ja 29).

Paella'an tulee yleensä sianlihan lisäksi riisiä ja kasviksia. Suunnilleen viimeisen kahden vuosisadan aikana paella'an on lisätty myös kalaa ja muita meren antimia. Aikoinaan sianlihakaan ei kuulunut paella'an, koska uskonnolliset seikat kielsivät arabihallinnon aikana sianlihan käytön kaikissa ruoissa. Tällöin käytettiin lammasta, kanaa tai kaniinia lihana. Ilman tieteellisiä tutkimuksiakin on esitetty väitteitä, että sianlihan käyttö ei todennäköisesti kadonnut ruokien valmistuksessa ja näin myös sianlihaan valmistettua paella'akin on varmasti tehty syrjäisemmillä seuduilla (Peltola 1988, 28 ja 29).

Keltaisen värin paella saa kalliista sahrami-mausteesta, jota lisätään pannulla pehmenneiden kasviksien päälle. Riisi lisätään viimeisenä paellarassa'an. Riisinä paella'ssa käytetään puuroutumatonta riisiä, joten haarukka tai oman käden sormet ovat sopivia ruokailuvälineiksi (Peltola 1988, 28, 29 ja 78).

Paella on Valencian tunnetuin ruoka ja samalla myös Espanjan kansallisruoka. Valencian ja Murcian alueilla valmistetaan alueen perinteiden mukaan runsaasti riisiruokia. Johtuuko tämä sitten siitä, että alueelle saapuivat arabit riisilasteineen ensimmäisenä? Asia on vielä selvittämättä, mutta voimme uskoa, että tällä on ainakin ollut vaikutusta. Maakunnissa valmistetaan muun muassa el arroz amb fessols i naps -nimistä riisimuhennosta, johon tulee riisin lisäksi papua ja turnipsia. Myös täälläpäin Espanjaa käytetään ruokiin verimakkaraa ja myös tähän maalaisruokaan saatetaan yhdistää makkaraa antamaan lihaista makua. Paella'sta ja muista riisiruoista saadaan helposti muunneltua uusia ruokia, kun niihin lisätään merestä nostettuja kaloja tai äyriäisiä. Makuja korostetaan alueiden vuorilta ja kukkuloilta haetuilla yrteillä (Peltola 1988, 29).

Arabihallinon vaikutus näkyy voimakkaasti maakuntien ruoissa. Turrón on saanut paljon vaikutteita arabien jälkiruoista. Turron kuuluu nykyään jo koko Espanjan jouluperinteeseen. Erityisesti Murciassa arabien jättämän ruokaperinteen voi huomata, kun keittiöissä valmistetaan mitä erilaisempia makeita jälkiruokia (Peltola 1988, 29).

2.2.7 Andalusia

Andalusia on Espanjan arabialaisin maakunta, mutta se mielletään myös usein koko Espanjaa kuvaavaksi pienoisvaltioksi. (Peltola 1988, 29) Alueella härkätaistelut ovat merkittävä osa kulttuuria, elokuvatähti Antonio Banderas on andalusialainen ja alueella on aikoinaan harrastettu aikoinaan merkittävästi runoutta. (http://www.enetti.com/asiatietoa/article_105.shtml, 27.2.2002) Arabien vaikutus näkyy vuosisatojen takaa. Arkkitehtuurissa näkyy islamilaisia piirteitä. (http://www.enetti.com/ asiatietoa/article_79.shtml, 27.2.2002) Ruokakulttuurissa suositaan monia heidän tuomia ja luomia ruoka-aineita ja ruokia. Monet jälkiruoat ovat lähtöisin arabeilta, jotka yli 1300 vuotta sitten saapuivat alueelle Välimeren ylitse. Maurien luoma ruokakulttuurin pohja vaikuttaa edelleen alueella. (Peltola 1988, 29)

Andalusia sijaitsee meren rannalla. Atlantin valtamereltä Gibraltarin kautta Välimerelle kurottautuva maakunta saa merkittävän osan keittiön antimista juuri merestä. Kalaruokia, katkarapuja ja ostereita löytyy andalusialaisen ruokapöydästä moneen erimuotoon kokattuna. Vuoristoinen, mutta myös hedelmällinen maaseutu tarjoaa asukkailleen paljon. Andalusialaisia merestä nostettuja ja ruoaksi valmistettuja tunnettuja nimiä ovat pescito frito, espetones de sardina ja coquinas öljyssä paistettuina. Ensimmäinen on yleisesti käytetty ruoankypsennystapa fritos eli kalojen uppopaisto. Fritos -menetelmässä käytetään usein sardiineja ja niitä pienempiä kaloja sardelleja. Nykyään pyyntiä ovat vähentäneet rajoitukset ja kiellot. Meren antimista käytetään paljon myös muita kaloja ja niitä löytyykin runsaasti juuri andalusialaisen kalastajan verkoista odottamassa kuljetusta rannikkokaupunkien ravintoloihin, toreille ja sitä kautta herkuttelijoiden pöytiin. (sama)

Meri tarjoaa myös simpukoita, joista valmistetaan öljyssä paistettuja yksinkertaisia, mutta herkullisia ruokia. Luonnollisesti näihin yhdistetään espanjalaisten suursuosikki valkosipuli ja mahdollisesti myös persiljaa. Cadizin kaupungin oma erikoisuus on uppopaistetut ravut, tortillas de camarones. (Mediterranean - The Beautiful Cookbook 1994, 52) Merenviljakeitto, sopa de mariscos on kaikkien merenantimista sekoitettu keitto, josta löytyy kaloja, simpukoita, äyriäisiä, rapuja ja merikrotteja. Andalusian alueella sopa de mariscos on saanut monenlaisia muunnoksia, joita kehitellään edelleen isältä pojalle. (Peltola 1988,. 29)

 

 

 

3 VIINIT JA ESPANJALAINEN RUOKAKULTTUURI

3.1 PUNAVIINIT

Alkon valikoimasta löytyy espanjalaisia punaviinejä 172 nimikettä, kun ranskalaisia punaviinejä löytyi 129 nimikettä ja italialaisia 94 nimikettä. Tämän perusteella uskoisi, että Espanjassa valmistettaisiin eniten punaviiniä, mutta se ei pidä paikkansa. Espanja on kaikista punaviinintuottajamaista kolmanneksi suurin, kun Ranska ensimmäisenä ja Italia toisena menevät ohitse. Espanjan maaperän karuus on pääsyynä siihen, että maassa ei pystytä tuottamaan enempää punaviiniä kuin myös valkoviiniä. Pinta-alaltaan Espanja (504 782 km2) on selvästi suurempi mitä Italia (301 277 km2), joten voisi olettaa, että maassa kukoistaisi suurempi punaviinikulttuuri, mutta näin ei ole. Ranska (543 965 km2) on Espanjaa hieman suurempi pinta-alaltaan ja maassa viinikulttuuri on elänyt aina rikkaammin (Ainsworth 1990, 117, http://www.alko.fi/wwwalkofi/ wwwBachus.nsf/frmSearchDefault2?openform, 1.4.2002, http://www.maailmanympari.net/ karttapallo/maa.html?espanja.html, 1.4.2002, http://www.maailmanympari.net/ karttapallo/maa.html?italia.html, 1.4.2002 ja http://www.maailmanympari.net/ karttapallo/maa.html?ranska.html, 1.4.2002).

Espanjan kohdalla puhutaan viiniammattilaisten keskuudessa "koomasta". Maan viinituotanto on jämähtänyt, kun muualla maailmassa tämä juomakulttuuri kehittyy ja valmistuksessa keksitään parempia tapoja valmistaa laadukkaampia lopputuloksia. Espanjassa viinikulttuuri on aina ollut vahvasti sidoksissa maan historiaan ja perinteisiin. Siellä punaviinit valmistetaan vanhoja tapoja noudattaen. Viininvalmistamisessa vanhojen tapojen kunnioittaminen voisi tuntua hyvältä ratkaisulta, mutta todellisuudessa espanjalaisten pitäisi uskaltaa astua vanhoista valmistustavoista tehokkaampiin ja laadukkaampia viinejä tuottaviin laitteisiin (sama).

Espanjalaisia punaviinialueita ovat D.O.C -merkinnän ainoastaan saanut Riojan, Navarran ja Katalonian maakunnat. Katalonialainen kuuluisuus on Penedes. Penedesin punaviinit ovat jykevästä ja nuhruisesta hienoon ja hedelmäiseen. Monet makuvivahteet johtuvat alueen maantieteellisestä sijainnista: alueelle mahtuu kuumaa Välimeren rannikkokaistaletta ja leudon kumpuilevaa maastoa ja hyvin viileää kukkula-aluetta (sama, 181 ja http://ameba.lpt.fi/~jkontune/alueet.htm, 1.4.2002).

3.2 VALKOVIINIT

Alkon valikoimasta löytyy espanjalaisia valkoviinejä. Vertailtaessa määrää muihin viinintuottajamaihin (Ranska 101 nimikettä, Italia 78) on Espanjasta 35 selvästi vähemmän edustettuna. Punaviinin kohdallahan espanjalaisia viinejä myydään Alkon hyllyillä selvästi eniten. Espanjan valkoviinin tuotanto on jakautunut tasaisesti koko maahan, vaikka pari alueellista keskittymää on olemassa. (http://www.alko.fi/wwwalkofi/ wwwBachus.nsf/frmSearchDefault2?openform, 27.2.2002 ja http://ameba.lpt.fi/~jkontune/alueet.htm, 1.4.2002).

Riojan D.O.C -laatualueella valmistetaan enemmän punaviinejä, mutta alueelta tulee kuitenkin laadukkaita valkoviinejä. Espanjan toinen merkittävä valkoviinintuottaja on luoteinen Espanja, Galician ja Asturia Atlantin viileiden vesien jäähdyttämä seutu. Esimerkiksi etelässä Andalusian maakunnassa valkoviinintuotanto rajoittuu vain paikallisten keskuuteen (http://ameba.lpt.fi/~jkontune/ do_etela.htm, 1.4.2002, http://ameba.lpt.fi/~jkontune/ alueet.htm, 1.4.2002, http://ameba.lpt.fi/~jkontune/ do_pohjoinen.htm, 1.4.2002 ja http://ameba.lpt.fi/~jkontune/ do_luode.htm, 1.4.2002).

 

 

 

4 YHTEENVETO

Opinnäytetyöni valmistuminen kävi suhteellisen nopeasti. Pieniä ongelmia sattui matkalla, mutta niistä päästiin ylitse. Valmiina työ näyttää komealta ja siihen uhrattu aika tuntuu takaisin ansaitulta.

Opinnäytetyön aikana tuli tekniikan kanssa käytyä erimielisyyksiä, joten lopputulos ei ole nyt valmiina aivan sellainen mitä aluksi tein. Työstäni uupuu kahden tunnin verran ulkoasun viimeistelyä, puhtaaksi kirjoittamista ja muutamia yksityiskohtia tiedoista. Tämän takia osa tekstistä saattaa jäädä hieman vajaaksi, kun täydentävät tiedot uupuvat.

Aloitin työnteon lukemalla Jens Priewen Viinin aika (2001) pohjustukseksi työlleni, jossa tiesin käsitteleväni espanjalaisia viinejä. Lisäksi luin Espanjasta tietoa, joka auttoi todella paljon ymmärtämään ruokakulttuuria. Maan historian opiskelu auttaa hahmottamaan syitä erilaisille asioille. Hyödynsin Aili Peltola kirjan rakennetta pääpiirteittäin ja hyödynsin myös omaa kokemusta viime vuoden päättötyötyöskentelystä. Tämä auttoi ennakoimaan ajankäytöä tiedonhaussa, kokoamisessa, suunnittelussa, kirjoittamisessa, puhtaaksikirjoittamisessa ja viimeistelyssä. Näin vältin suurimman kiireen, jonka tiesin odottavan dead line -päivämääränä. Tietenkin viivästymisiä tuli, kun henkilökohtainen motivaatio ja tekniset ongelmat hidastivat työn valmistumista.

Yllätyksenä opinnäytetyöni sai hyviä lisätietoja internetistä, josta hain runsaasti pohjamateriaalia ja materiaalia työhöni. Hyödynsin internetistä löytyneen Enetti.comin sivuja, joilla tarjotaan tietoa Espanjassa asuville suomalaisille, turisteille ja yrityksille.

Nyt kun opinnäytetyöni on valmiina kädessäni niin voin olla tyytyväinen itseeni. Työ vaati aikaa runsaasti, mutta ahkeruudella sain sen lopultakin valmiiksi. Viime kertainen päättötyöni italialaisesta ruokakulttuurista ei ehkä tuntunut aivan näin vaativalta mitä tämän keväinen työ. Työ valmistuttua tiedän espanjalaisista ja heidän keittiöistään enemmän ja opin myös tekemään kirjallisia tutkielmia.

 

 

 

LÄHTEET

Painetut lähteet:

Ainsworth, Jim (1990) Punaviinit: Valitsijat opas. Kirjayhtymä: Vaasa.

Children's Illustrated Encyclopedia (1991). Dorling Kindersley Limited: Lontoo (suomenkielinen painos: Lasten kuvitettu tietosanakirja (1994) Helsinki Media: Helsinki)

Mediterranean - The Beautiful Cookbook (1994). Collins Publishers: San Francisco. (suomenkielinen painos: Välimeri - herkuttelijan keittiö (2000) Werner Söderström Osakeyhtiö: Porvoo, Helsinki, Juva)

Melto, Timo (2001) Lupa nauttia: Keittiömestarin villit maut. Karisto Oy: Hämeenlinna.

Peltola, Aili (1988) Hyvää ruoka halua Espanjan tapaan. WSOY: Porvoo

Priewe, Jens (2001) Viinin aika. Karisto Oy: Hämeenlinna.

WSOY - Suuri maailman atlas (1990). WSOY: Porvoo, Helsinki, Juva

 

Internetlähteet:

http://ameba.lpt.fi/~jkontune/alueet.htm (1.4.2002)

http://ameba.lpt.fi/~jkontune/do_luode.htm (1.4.2002)

http://ameba.lpt.fi/~jkontune/do_pohjoinen.htm (1.4.2002)

http://ameba.lpt.fi/~jkontune/do_keski.htm (1.4.2002)

http://ameba.lpt.fi/~jkontune/do_etela.htm (1.4.2002)

http://kotinetti.suomi.net/espanjaseura.oulu/page6.htm (12.3.2002)

http://www.alko.fi/wwwalkofi/wwwBachus.nsf/ frmSearchDefault2?openform (27.2.2002)

http://www.alko.fi/wwwalkofi/ wwwDocuments.nsf/viewClass1Cat1Documents/ D3E69D17D8F0A0184225680F0056AA0E?Opendocument (27.2.2002)

http://www.enetti.com/asiatietoa/article_52.shtml (27.2.2002)

http://www.enetti.com/asiatietoa/article_79.shtml (27.2.2002)

http://www.enetti.com/asiatietoa/article_67.shtml (12.3.2002)

http://www.espanjansivut.com/costa/espmtkatsto/#RUOKAKULTTUURI (12.3.2002)

http://www.losinfo.com/fin/espanja/luonto.asp (19.3.2002)

http://www.maailmanympari.net/karttapallo/maa.html?espanja.html (1.4.2002)

http://www.maailmanympari.net/karttapallo/maa.html?italia.html (1.4.2002)

http://www.maailmanympari.net/karttapallo/maa.html?ranska.html (1.4.2002)

http://www.navarra.com/english/sanfermin/index.htm (13.3.2002)

 

Raimo Miettinen / 2002

 

 

© 1998-2003. Haluat lainata tekstejä. Ota yhteyttä ja kysy!