Hannibal

Jonathan Demmen ohjaus Thomas Harrisin romaanille saa nyt jatkoa suurohjaaja Ridley Scottin toimesta. Romaani Hannibal jatkaa Punaisen Lohikäärmeen sivuhahmon ja Uhrilampaissa merkittävään osaan tulleen tohtori Hannibal Lecterin tarinaa. Kun Lecter poistui Demmen ohjauksessa latinokaupungin vilskeeseen ja hävisi, tiedettiin jatko-osan tulevan vielä joskus. Nyt kymmenen vuoden kuluttua jatko-osa, Hannibal (2000 USA) tuo Lecterin luoksemme renessanssin ja kannibalismin puitteissa. Kaunista ja hyytävää.

K-18 elokuvaksi luokiteltu Hannibal on sinänsä poikkeus tässä "aikuis-elokuvien" sarjassa, että se kiertää 35 kopion voimalla. Elokuvan päähenkilö Hannibal Lecterin hahmo on niin vaikuttava, etteivät markkinamiehet ole pelänneet suurelokuvan mahdollista floppausta.

Älykästä Clarice Starlingia esittää Magnoliasta tuttu Julianne Moore. Uhrilampaiden Starling Jodie Foster (Taksikuski) ei enää suostunut jatko-osaan, syinä mm. Starlingin hahmon muovautuminen jatko-osassa kuin myös oman elokuvan ohjaukset Kauko-Idässä (Anna ja kuningas). Anthony Hopkins jatkaa Lecterin kuoreen kaivautuneena, joka olikin vähintä mitä jatko-osalta pystyi vaatimaan. Fosterin poissa olo ei loista Julianne Mooren tasaisella näyttelemisellä.

Lecterin hävittyä ihmisjoukkoon Uhrilampaiden lopussa, suuntasi kannibaali matkansa Firenzeen, Italiaan. Agentti Starling tutkii samalla muita juttuja kuin myös Lecterin selvittämätöntä tapausta. Kymmenen vuoden kuluttua Hannibal on päättänyt palata. Punaisella sinetillä suljettu kirje saapuu Starlingin toimistoon, jonka jälkeen agentti tietää, että kulinaristi on kattanut pöydän.

Hannibalia odotettiin tolkuttomasti samoin kuin Harrisin romaanin kohdalla ja pettymys oli suuri sen valmistuttua. Henkilökohtaisesti en ole lukenut kirjaa (en saisi paljastaa tietämättömyyttäni), mutta lähteistä riippuen romaani on saanut kovan karsimisen ennen kuin se kelpasi Ridley Scott'lle. Tuloksena on kuitenkin varsin harkittu, hyvin rakennettu ja loppuun asti tunnelmansa ylläpitävä kokonaisuus. Tätä tunnelmaa komistavat Hopkinsin uudelleen paneutumien Lecterin hahmoon ja tätä kautta hahmo kasvaa sitten Uhrilampaiden. Toisaalta jotain on jäänyt myös pois.

Elokuvan alussa Moore näkyy paljon, kunnes juoni kulkee Firenzeen ja päästään nauttimaan italialaisen keittiön herkuista. Elokuva jakautuu näin kahteen sumuisesti erottuvaan osaan, joista jälkimmäisessä seurataan Lecterin puuhia. Tämä jälkimmäinen osuus on viihdyttävämpi jos näin voi sanoa. Firenzen kaupunki esittäytyy edukseen renessanssin palasina, taiteena ja tieteenä aivan kuin Hannibal Lecterinä.

Lopputuloksena Hannibal toimii hienosti niin kuin sopii odottaa Gladiatorin ohjaajalta. Elokuva on kieltämättä suuri, mutta tällä kertaa se ei haittaa. Pääosan esittäjä Anthony Hopkins on yhtä antaumuksella hahmossaan kuin Uhrilampaissa. Julianne Moore on hiukan sensuelli, Foster taas oli älykäs ja paljon pahempi vastus Hannibalille. Nyt agentti Starling tuntuu heittopussilta, kun tohtori Lecter alkaa toimia. John Mathiesonin ja Ridley Scottin yhteistyö kuvauksessa on onnistunut todella hyvin, kamera paljastaa hienosti rajaen kaiken tarvittavan kankaalle. Eikä K-18 elokuvana Hannibal petä katsojia, vaan loppuhuipennuksena on kannibalismin gourmet-ateria a'la Ray Liotta.

Raimo Miettinen / 2001

kuva: © 2000 Metro-Goldwyn-Mayer.

© 1998-2003. Haluat lainata tekstejä. Ota yhteyttä ja kysy!